Marjanpoimija

Olihan taas homma, joka joka ikinen kerta tuntuu yhtä perseeltä.
Hyviä neuvoja noiden pesuun sain, vaan puhtaaksi ne on saatava (ohjeet eivät vakuuttaneet) joten jokaisen kaistaleen yksitellen hinkutin puhtaaksi. Sälekaihtimet ovat verannan ikkunoissa (eivätkä suinkaan ikkunoiden välissä).

Tuossa on myös haittapuolensa, kun yksitellen noita pesee. Melkoisen terävää on metalli ja sen sormeni tuntevat (hanskoja ei voi käyttää).

Risto pääsi mustikoiden makuun.

"Menkää vaan, minä vahdin tiluksia!"

"Hyvänen aika, uimaan! Eihän me sentään.. mitään terrierikoiria olla"

Kuinka paljon nuo peurat ja kauriit makailevat?
Metsä turkasen täynnä makuita.
Osa niistä sai vähän enemmän huomiota kuin toiset.
Ne jotka sai niin niitä kaivettiin ja nuuskutettiin ihan urakalla.
Olisi melko helppoa tehdä verijäljet kun makuita löytyy valmiiksi, lisää vain veri.

Saimilla Copenhagen valjaat. 

Ai että, juuri kun luulet että kaikki hyvä on jo keksitty.
Aina pentele tulee parempaa.

Marjapaikan vartijat.

En ehkä kestä. Liikuttavuuden huippu 💗

Eelis ja Saimi nukkuivat sammalmättäillä.

Onhan nämä nyt pilalla? Voinhan heittää hyvällä omallatunnolla pois?
Minä olen ehkä yksi maailman huonoimmista heittämään mitään pois.
Sukathan eivät hajoa IKINÄ, oikeasti. Minulla on edelleen villasukkia, ehjiä sellaisia 30-vuoden takaa. Saatikka sitten nämä normisukat.
Ensinnäkin tämmöiset haalean beigen väriset, ei hemmetti!
Ensinnäkin kuka ostaa beiget sukat?

Saa nähdä löytyykö nämä "remonttivaatteet laatikosta". Aggg.
Jos ei muuta niin en ainakaan omalta osaltani lisää hiilijalanjälkeä. Koirathan ovat jokainen ökyjenkkimaasturin veroiset kuluttajat. Ainakin.

Reino&Eelis, Eelis&Reino. Kumpi on kumpi?

Ennen, sanoisin että melkoisen mehevä mustikkapiirakka.

Ja kas, koemaistaja iski jälleen. Perkele!

"Minä mitään... älä ole vihainen"

Syyllisyys alkaa S:ällä.

Veli Ponteva

Päättäväisellä, pitkällä askeleella etenemme. Häntä tötteröllä.
-veli ponteva-
(Eelis joka sai perintönä isoisänsä lempinimen) 

Villi ja vapaa.
Polun kavennuttua jouduimme kulkemaan peräkanaa kuin köyhän talon porsaat (miten silloin kuljetaan peräKANAA?).
Saattanee olla että Eelis ei olisi "vaan" kävellyt takanani minun ulkoiluttaessa pantaa.

Märällä sammaleella liukuu paremmin. Lumen tuloa odotellessa.
Vaan taitaa olla että nyt alkoi jo marraskuu joka kestää jälleen huhtikuulle saakka.

Sillä välin kotona oli tiskattu puurokattila. Puuron kera.

Syyllinen alkaa ässällä.

Ei nuo pojat ihan kamalasti toisiaan vihaa. Kun Eelis hakeutuu Riston viereen maaten. Ja tilaa olisi kyllä muuallakin.

Tyttöjen ja Riston kanssa puistoon.
Ja tänään Saimi tahtoi, tuli autoon tuosta noin vaan.
Pohdin jo että tuijottaako Kerttu sitä eikä siksi tule kyytiin, vaan höpö höpöä.
Koska tänään autossa oli Kertun lisäksi Risto.

Satoi, sielläkin. Puistossa. Vähän väliä.

Mallien mielipide kuvaamisesta.

"Heitä jo!"
(mukana oli frisbee)

Jotainhan sitä on tehtävä jotta saisi rahaa.
Joten suuntasin ämpärin kanssa mustikkametsään.
Sadeviitalla varauduin mutta ämpäristä puuttui kansi joten liotin mieluummin kanttarelleja kuin mustikoita. 

Välillä satoi niin saakelisti.
Jalat saivat jalkakylvyn kengissä.

"Uitettu koira"

Reinon kanssa vadelmia poimimassa. Reino tosin keskittyi niiden syömiseen. Kuten Petteri sanoi "olisi se varmaan kerännyt jos sillä olisi ollut oma purkki".

Jospa tästä kävisi vielä kastumassa kakkosten kanssa.

"En tahdo"

Eilen oli jälleen ostettu (vaan vielä maksamatta) 

Saimille Helgan vuoro Nose Work-treeneihin.

Saimille uudet valjaat päälle (DogCopenhagen, ai hemmetti että onkin hyvin istuvat). Ja autoa kohden, iloisesti tytöt tulevat. Sivuovi auki, Kerttu hyppää välittömästi niin mitä tekee Saimi?

Lähtee hipsuttamaan, pää alhaalla talon taakse. Kutsun uudestaan niin hipsuu hirmuista vauhtia tarhaan ja siellä olevaan leikkimökkiin. 

Huolestunut ilme naamallaan kurkki ovenraosta.

En todellakaan voi pakottaa mukaan kun noin selkeästi viestii ettei tahdo,

 ja Saimin ei ole pakko jos ei tahdo. Ei jos kyse on harrastamisesta jonka olisi tarkoitus olla kivaa, koiralle etenkin.
Täytynee nyt antaa taas hetki särkylääkettä, ehkä.

Koirien vaihto ja mukaan tuli Risto. Miksi ei Eelis?
No kahden koiran treenit sujuvat vähemmällä hikoilulla kun Eelis ei ole mukana.

Risto on tehnyt ensimmäisen kerran Nose Workiä bernhardinkoirien harrasteleirillä muutama viikko sitten. Ja kun olin siellä "kouluttajana" Noseen niin tottahan toki oman koiran treenaaminen on silloin vähän sellaista - no, mä otan nyt tosi nopeasti tämän omani. 

Jotta tuohon taustaan nähden sujui kuitenkin. Vaikka eihän tuolla oikein tietoa ollut mitä pitää tehdä. Kilttinä poikana yritti ensin kaiken irtoavan ottaa suuhun ja antaa minulle. Etsintöjä oli kaiken kaikkiaan 6. Lopuksi tehtiin laatikkotesti ja tämä oli Riston vahvuus, löytö 15 sek (jos olisin luottanut koiraan), varmistuksen jälkeen aika oli 39 sek.

Kerttu oli lopen kyllästynyt laatikkotestiin mutta suoriutui siitä 1 min ja jotain päälle. Maximi aika laatikoille on 3 min (tämä osio tosin saattaa nyt jäädä pois kokeista) .
Helppo tehtävä ei ollut kun 5 koirasta kahdella loppui aika kesken. Treeneissä kun on oltiin, vahvistettiin hajua ja kaikki saivat onnistumisen.

Kuvia ei ole.

Pelastajat

Eelis&Reino (huom! tuuletin)

Taas vapaalla. Tosi "keljua".

Löytyihän se kanttarellipaikka. 

Kerttu keskittyi mustikoiden syöntiin.

Yhden kohdan saalis. Että sieniä on metsät täynnä jos keräisin kaikkia niin ämpäri tolkulla saisi kantaa. Joten onni että tunnistan varmuudella vain kanttarellin, mustatorvisienen, torvisienen ja korvasienen (enkä tiedä miltä jalkasieni näyttää).

Koirilla on olleet tosi, tosi kuivat kirsut. Eivät ole siis pitkään aikaan saaneet mitään lisäöljyä ruuan seassa. Eikä sinkkiäkään ole tullut annettua. Reinon ja Saimin kirsut ovat sellaiset sileät nahkanenät.
Kertulla ja Eeliksellä kuivat koppurat ja Ristolta kuoriutunut kerros viime yön aikana tuosta arven kohdalta. Viime yötä vasten laitoin kaikille Bapanthenia neniin.
Liekö Ristolta sitten se kuiva koppura kerros irronnut ja arpikudos on nyt näkyvissä?
Grizzlyn lohiöljy aloitettu nuorisolle ja kahdelle vanhemmalle Nutrolin senior.
(sisältää mainontaa).
Nutrolin iho&turkin olisin ottanut nuorisollekin, vaan hyllyssä oli yksi enkä viimeistä viitsinyt viedä. 

Saimin ja Eeliksen kanssa harjua pitkin (sienireppu varmuuden vuoksi tietenkin mukana).
Klaukkalan tielle tultaessa, siinä Huonekaluliike Antti Hakalan kohdalla (olin siis vastakkaisella puolella). Kiersin juuri ketjuja, hiekkakuopalle ajo on estetty kettingillä.
Kamalaa ryskettä, koirat rykäisee ilmavoltilla täyskäännöksen ja pakkohan se oli äänen suuntaa kääntyä. Mitä hemmettiä!
Pakettiauto kyntää vastakkaisenpuolen ojaa pitkin! Pysähtyy siihen Hakalan parkkipaikalle vievän kohdan luokse. Koirat kiinni ja katsomaan tarvitaanko apua (epäilin sairaskohtausta).
Soitin siinä hälytyskeskukseen kun kuski valitti jalkojaan.
Nuori mieskuljettaja oli nukahtanut rattiin.
Paljon oli onnea matkassa, meillä kaikilla.
Auto tuli Klaukkalasta päin Lopen suuntaan ja jos ratti olisi kääntynyt toiseen suuntaan olisimme saaneet juosta koirien kanssa kirjaimellisesti henkemme edestä. Todennäköisesti ei oltaisi keretty ja tätä en olisi kirjoittamassa.
Onni myöskin ettei vastaan tullut sillä hetkellä autoa kun kurvasi vastaantulevan kaistan ylitse.
Onni myöskin ettei ilman kiinnitystä avolavalla olevat renkaat lentäneet kuin ojaan.
Nyt jälkikäteen voin hieman ihmetellä että yksikään auto ei pysähtynyt, ehkä minä näytin siltä että tilanne on hallinnassa? 

Koirat siirsin samalle puolelle kun odottelin kuskin seurana ensihoitajia.
Sitten jatkettiinkin lenkkiä.

Reinon kanssa koluttiin vielä lähimetsää, ihan kaksin.

Asiasta toiseen, Riston hienot ruusukkeet viimevuoden harrastusjutuista.
Kehyksissä oleva kunniakirjakin löytyy siitä en kuvaa ottanut.

Aikamiespoika

Oili

Saattaa olla että näiden kahden kartusiaanin tarinat ovat Laurille kerrottuna hieman erilaiset.

Ville tuskin tohtii kertoa että oli VillaSukassa ns. paskat housuissa, vaikka olisi voinut kulkea missä tahtoo. Niin kuin Oili. Ville ei tahtonut.

Tämän ulkoilun seurauksena Oili onkin nyt kärkkynyt ulko-oven luona.