Joka kuuseen kurkottaa

 Aamulla kentällä treeneissä. Omat treenit jäivät kyllä aivan paskaksi (eli Eelis ei päässyt lainkaan ja Ristokin vain piipahtamaan sirunlukemisessa).
Koko aika 2h 30min meni muiden auttamiseen.

On täällä "joku" joka arvostaa kirkkaalta taivaalta mollottavaa aurinkoa.

Vielä ei ole liian kuuma.

Sillä välin yläpihalla. Hemmetti toinen auringon palvoja.
Noissa on varmaan kissan geenejä.

Sitten kun tulee tarpeeksi kuuma.
Käydään kuusen alla kaivuuhommissa.

Mahdettiinko grillata?

Petteri ahersi aamupäivän kivien kanssa (minun ollessa kentällä).
Kohta tuo onkin jo valmis ja uusi projekti katsottuna.

"Kuka pentele kulkee minun tielläni?"

Halipula

Viikonloppu olikin hyvä päättää saunan lämpöön. Petterin tekemiin hampurilaisiin, lohkoperunoihin (majoneesi dippi) sekä raparperi/mansikkapiirakkaan. 

Älä tule paha kakka

Riston vatsa on ok (ohessa todistusaineistosta kuva).
Hyvissä ajoin koepaikalla. Ja kerkesimme kiertää ihan mukavan lenkin. 

 

Sillä välin kotona pidettiin turvavälit kunnossa.

Rata oli vaikea vaan ei mitään sellaista mistä emme selviäsi.
No pujottelun tuoleilla istuva ihminen voi olla haastava.

Kuinka tyhmä sitä itse voikaan olla?

Ratahan meni, ilman että olisi tullut tunnetta että "päin prinkkalaan meni"
 ja niinhän se sitten meni. 

61 p. joista -29p ohjaajavirheitä. Enkä edes tiedä mitä tein väärin. Mitään mahdollisuutta asiasta kysymiseen ei ollut kun piti (oheistus) poistua paikalta oman suorituksen jälkeen.

Kuono kohden uusia pettymyksiä.

Hyvin maistuu

Vatsavaiva on selätetty. Ruoka maistuu jälleen.
Juuri luin että herkät koirat voivat reagoida omistajan stressiin, myös vatsallaan.
Toki luulen Riston kyllä syöneen epäsopivaa herkkua liikaa (raakoja kanankauloja) liekö salmonella pöpö ollut niissä.

 

Pirteä ja leikkisä on ollut koko ajan.

Kukkii meillä muutakin kuin pelkät voikukat.

Ihan sama

 Meillä asuu teini, tai ainakin siltä tuntuu. Vaikka mitä minä teineistä kunhan olen kuullut kavereilta.

Miten aamuisin ylösnouseminen voi olla niin vaikeaa?

Yläkerrasta sentään keittiöön saa itsensä hilattua. Aikamoinen houkuttelu että saa aamupissalle.

Pyöräyttelee silmiään ulos mennessä "ihan sama" .

 

Saimi, murupulla.

Eilen illalla Eeliksen kanssa kentällä.
Aagg että voiko olla itsekkäämpää porukkaa vapaavuorolla kun erään mustavalkoisen harrastusrodun omistajat?
Näemmä "kuka kerkeää ensin" voi vallata koko hemmetin kentän. Ja voin kertoa että tuo kenttä on iso.
Kas, kun teemme tokon EVL:ää niin sitä tarvitaan koko kenttä. Toki kun aloittaa keskeltä niin reunoille ei todentotta oikein kaikkien koirien kanssa mahdu, etenkään sellaisten vähän vilkkaampien jotka ottavat kierroksia juoksevista muista koirista. Ei heillä kauaa mennyt vain reilu tunti.
Sanoisin että kävin pikkasen hermon päälle.

Onkohan sitä ihan yhtä itsekäs tuolla kentällä?
Voisin vannoa että en ole. Kyllä omiin ja porukalla treenaamiseenkin olemme oman kulmauksen tai selkeästi puolet kentästä olemme ottaneet. Että vapaavuorolle on mahtunut muitakin treenaajia. Eikä kuumakalletkaan kuumu turhaan.
Mutta hei, rodunvalinta kysymys.

Pikku kakkoset

Sujuvasti meinasin nukkua onneni ohitse.
Päivät ihan sekaisin, päässäni.
Toisaalta oli hyvä etten herännyt herätyskellon ääneen, koska Risto tietää silloin tarkalleen mitä tapahtuu ja minne mennään. Keskiviikko aamu on ollut viimeisen yli puolen vuoden aikana ainoa päivä milloin herätyskello (tai no puhelin) herättää.

Saimi yllätti vallan kovasti.
En edes muista opettaneeni näitä asioita sille. 
Teki kuitenkin kun olisi ennenkin tehnyt.



Paikalla istumista

Luopumista, huom. tuo häntä.
Hieman liioittelun makua mutta menköön.

 

Itse oman koiran videointi on melkoisen mahdoton tehtävä kun ei siinä koiraan silloin voi keskittyä.

Edessä peruutusta teemmekin nyt sitten seinän vieressä. 

Tai ILMAN toisella kädellä kuvaamista. (kummasti osaa kulkea suoraan taaksepäin kun puhelin poistui minun kädestä).

Merkin kierrosta (joka toteutettiin tuolin kanssa) taitaa tulla Een lemppari liike.

Herranterttu

Osaa tuo rennon letkeästikin kulkea. Talutin löysällä.

 

Jonkin verran havaittavissa siitepölyä järven pinnalla.
Ja Riston naamalla.

Se on kohta velat kuitattu kun pihalta löytyy kultaa.

Kerttu oli hyvissä ajoin auton luona odottamassa pääsyä mukaan kouluun.

Kamalan rankkaa tuolla opiskelukaverilla.
Laiskana en jaksanut raahata kevythäkki mukaani. Vaan hyvinhän tuo osaa olla ilmankin. Eikä suikaan ollut ainoa mukana ollut opiskelukoira.

Risto ei syö ja maha vesiripulilla.
Ainoa eri mitä on muihin verrattuna syönyt on raa'at kanankaulat (ja hemmetisti nakkeja sekä lihapullia), epäilys heräsi olisiko noissa kanankauloissa ollut jotain vikaa, vikaaa (eli salmonellaa).
Nyt on ryhdistäydyttävä ja tehtävä itse treeninameja!

Arvaatko mikä on tämän kuukauden luetuin postaus?
Oikein arvanneelle tiedossa "kultaa ja mirhamia" .

Rallirata

 

Keräsin nokkosia talven treeninameihin, seurakunta oli likellä.

Jospa nuo olisivat nyt muutaman vuoden aikana oppineet kulkemaan polkua pitkin.
Pikkasen on vielä projekti kesken.

Olisikohan tämä tässä?
Saako mennä jo nukkumaan?

Etäopiskelija

 Aamulla Riston kanssa PK-porukan treeneissä.
Hyvin pysyy, paikkamakuussa vaikka toinen suorittaa ja palkataan iloisesti pallolla. Kyllä tuo sellainen 5 min paikalla makuu oli.

Oikein onnistuneiden treenien jälkeen (kas en jännittänyt johan kouluttaja tuli "tutuksi" viime kerralla).

Risto pääsi uimaan siittislampeen.

Huikea ratkaisukyky!!
Ei löytänyt vinoon heitetty keppiä joten ottaa vedenpäälle kallistuneesta puusta oksan.
Ilman tuomia ei näemmä minun luokse uida.

En ehkä kestä.

Tästä tulikin mieleen myös Saimin ratkaisukyky.

Saivat raa'at putkiluut. Eelis ei ollut juurikaan moisesta kiinnostunut mutta makaili luunsa vieressä. Saimi oli omaansa jo tovin järsinyt. Menee Eeliksen lähelle ja vetää tassulla Eeliksen vieressä olevan luun lähemmäksi itseään ja ottaa vasta sitten sen suuhunsa.
Saman teki Ristolle, Riston vieressä oli toinen luu. Risto nakersi omaansa. Saimi menee lähelle katselee aivan eri suuntaan ja tassulla, sillälailla sokkona haroo jos osuisi siihen Riston vieressä olevaan luuhun. Saa siihen tassutuntuman. Katselee edelleen erisuuntaan ja pyörittää luun itselleen. Ristohan ei edes huomannut moista kun oli 100 % keskittynyt omansa syömiseen.

Petteri olikin tehnyt sienilenkin Eeliksen kanssa ja tuli kentälle joten me jatkoimme kuivatellen kotiin (edellä mainittujen matkatessa autolla).

Tyttelöiden kanssa oli pakko lähteä vähän tarkistamaan pari mestaa, jos niitä korvasieniä sattuisi löytymään.

Suloinen Saimi

Mitäs me sienestäjät.

Kyllä kelpaa.

Neiti Hoo (eli Helga) tuli omistajineen treffamaan Eetä.
Saatoimme myös hieman grillata.

Vauhtia tosin oli suurimmaksi osaksi aikaa. Kuvien laatu ei vain ole oikein onnistunut noiden hurvitellessa. Tuli taas testattua nopeutta, kuinka nopeaa kerkeät väistämään juoksevia bernhardinkoiria. Nuo meinaan menevät lujaa. Ja taas on mustelmia jaloissa, ohijuoksun seurauksena. 

Näetkö naamoja?

Sain treenikentälle säilytyslaatikon.
Aggg. tuon keskimmäinen kivi EI ole keskellä, ihan pikkasen ahdistaa.

Siellä se, etäopiskelija.