Valkohäntäpeuroja

 Näitähän onkin jälleen "taas joka nurkalla".

Eilen kentällä Eeliksen kanssa, ja alkukierros (eli kierrän lämmittelylenkin) ja poikkesimme lammelle juomaan. Vaan ei maistunut vesi eikä meinannut puhelin kädessä pysyä kun lammen sivusta ampaisi valkopyllyt liikkeelle. Eelis ei itseasiassa edes nykinyt tai yrittänyt perään, enemmänkin kummissaan katseli. Kyllähän se oli lähtenyt jos irti olisin päästänyt. En nyt sitä tehnyt.

Petteri toi Riston ja vei Eeliksen että hyvin toimii tämä "vie mennessäsi ja tuo tullessasi ohje" 😄, erittäin käyttökelpoinen.

Tytöt kävivät ihmettelemässä usvaa.

Riston rallytoko treenien aikaan olikin jo niin pimeää ettei kuvia ole.
Mutta oli meillä lystiä Pian ja Hannan kanssa (collie tyyppejä).

Tänään olikin (jippiii) vapaapäivä, enkä ole saanut mitään aikaiseksi (vielä).

Kummallista, ei nähty yhtään peuroja tyttöjen lenkillä.

Pojat autoon ja kentälle.

Olipas kyllä hyvät treenit molemmille.
Ristolle noutoa ja Eelikselle vähän sitä sun tätä. 
Hyvinhän se keskittyy jos kentällä on minun lisäkseni toinen, ilman koiraa 😌.
Kiitos Pirita seurasta.

Nyt on työhommat tehty ja syöty, saako mennä päikkäreille?

Rallit

 

Aika epeleitä, nämä meidän koirat. Melkoinen edistyminen neljällä kerralla.

Meillähän pidettiin neljän kerran rally-tokot (kaikille bernhardinkoirille avoimet). Vaan osallistujat olivat (molemmat 2 ) kasvattieni omistajia. Liekö minulla niin vee mäisen ämmän maine vai mikä ? Kun muita ei uskaltautunut mukaan.

Toki jospa jälleen muistaisin että kutsunkin vain omat kasvatinomistaja enkä pahoita mieltäni siitä ettei muita kiinnosta.

Treenikerrat ovatkin olleet sitä mukavammat, kerta kerralta 😂 tai ainakin tarjoilut ovat olleet ensimmäisen kerran jälkeen kohdillaan.

Treenien jälkeen Onni ja Helga saivat pitää bileet.
Nämä kuvat kyllä hämäävät koska todellakaan täällä ei nuuskuteltu (olin juuri heittänyt kourallisen nameja maahan)

Treenien jälkeen ja parin pihahomman. Tein vielä omieni kanssa radan läpi.
En ehkä kestä kuinka tosissaan ja innoissaan nämä hommia tekevät (toki häiriötä ei ollut).

Kerttu 💓

Pyörii, pyörii

 

Kummallinen tossu, pyörii ja hyörii.
Pohja on päällä ja taas pohja on alla.
Hemmetin hyvin tuo kyllä pysyy.

Päin Männikköä

Keskiviikkona perinteiset aamutreenit poikien kanssa.
Sain muuten skarapata auton ikkunan (klo 7.40)

 

Torstaina olikin ex temporee vapaa. Ja kuinka kätevästi ollakkaan. Männikössä oli vapaavuoro. Sain äitini mukaani. Koirat arvostivat.

Tunti meni, vaan jälleen niin järjettömän nopeasti.
Ja oli kyllä lystiä. Töppönenkin pysyi jalassa vaikka oli litimärkä kaikissa lammikoissa juoksentelun seurauksena.

Aika huikeita auringonlaskuja.

Jalkavammaiset

 Viime sunnuntaina Riston kanssa Nurmijärven koirien yhteislenkillä.

Matkaa kertyi 7,2 km.

Sanotaanko näin että melkoista nilkuttamista omalta osaltani oli (vaan ei siltikään oltu hitaimmat vaikka loppupäässä kuljimme).
Mikä lie nivelrikko tms. vallan fantastinen juttu on jalkapöydässäni.
Painon pudotus varmaan auttaisi, toki jos on jo rikkoa niin eipä se parane.
Jihaa, ikääntyminen on ihanaa. Kaiken muun lisäksi.

Maanantaina kentällä treenit, ralli-tokon osalta.

Collie porukan kanssa. Ristohan on nyt jostakin keksinyt että colliet ovat hänen elämänsä rakkaudet. Tai sitten tekee minulle uutta rotuvalintaa.

Minun nuoruuteeni kuulu kovastikin colliet, hoitokoirina. Kun omaa en saanut.

Soopeli tyttö Nancy ja sen jälkeen trikki uros Saku.
Kunnialla kuitenkin treeneistä selvittiin.
Ja jouduin jopa ehkäpä ihan ensimmäisen kerran karjaisemaan Ristolle.
(minä taisin kärsiä tästä enemmän kuin koira).

Tiistaina Bernhardinkoirien terveysrahastohuopien nouto ja samalla lenkki Haukilahdessa. No sen mitä jalallani kärsi kulkea.
Eli n. 3 km 45 min.

Kummallisesti ehdollistuneet nämä koirani valokuvaukseen. Kerttu hakeutui ihan itse tuohon pönöttämään.

Seitsemän veljestä

 Lauantaina oli Nurmijärvellä seitsemän veljeksen vaellus. 

Mukaani otin Riston ja Eeva tuli Coren kanssa.

Kaverikuva

Matkaa kertyi 9,72 km ja Taaborin vuorella herkuttelimme bratvurstilla.
Kotiin päästyä koirien vaihto, tosin olin ajatellut lähteväni pyörälenkille vaan töppöset vaan vei...

valitettavasti omat jalat eivät ole niin hyvässä kunnossa kuin mieli olisi.

Naamioituminen kun polku loppui. Samaa reittiähän ei voida kulkea. Vaikka vaihtoehtona olisi vaikka rämpimistä. Sen verran mapsia katsoin että kaarsimme suoalueen ohitse.

Jumankekka että on kaunista!

Kusipaikka

Kummallinen koira tuo Eelis, paineli tuolle ritilä sillalle ns. hihna kireänä.
 Ja taatusti tuntui inhottavalta tassuissa. 

Hieman tuo Een lenkki venähti. Että pojat on ainakin tänään lenkitetty hyvin.

Nurmikko ajettu jälleen huomisia treenejä varten. Ja todentotta tytöt olleet vain pihalenkityksellä ( eli tekivät tarpeensa pihalle) aamun jälkeen.