Tammisto

 Petteri käytti aamulla Saimin ja Eeliksen (ja Kertun sekä Riston) minä vaan tein kotihommia.
Eelis on vuorostaan vähän levossa, torstain jälkeen on ollut levon jälkeistä ontumista. Mikään kohta ei kuumota eikä ole turvoksissa. Joten pahasti ei mikään rikki ole.

Löydettiin me luminen luonnonsuojelualueen polku.
Hassua kulkea tuolla kun niin kamalasti on lapsuusmuistoja.
Ehei, en ole Tammistossa asunut mutta ystäväni asui. Ja koirien kanssa kolusimme kaikki metsät ja pellot.

Backaksen entisen sikalan rakennuksia. 

Nyt vasta hiljalleen tajuan kuinka helpot ulkoilukaverit Kerttu ja Risto ovat. Flexin naru löysänä ohitetaan kaikki (vielä tovi sitten otin ihmisten ohituksissakin hallintaan, nythän nuo eivät edes vilkaise "vieraisiin pöytiin"). Toki koiraohituksissa otetaan edelleen hallintaan (ihan muidenkin turvallisuuden tunteen vuoksi) vaikkeivat yleensä välitä vaikka ohitettava huutaisi "kurkku suorana".
Ihmisiä ja koiria tuolla oli järjetön määrä. Enkä lainkaan ihmettele. Valtavasti taloja ja upea keli.

Miten oli mukava kävellä suht kuivilla teillä, ei ainakaan kengät lipsuneet.

Kengistä puheenollen. Petteri osti minulle uudet ulkoilukengät 💖
Kiitos!

Montulla kera 2

 Minunhan on liki mahdotonta kuvat koiria jos olen yksin matkassa. Ovat kokoajan niin liki. Liian liki. Jotain sain sentään räpsästyä. Ai että tekisi mieli kuvat silleen oikeasti jotain (eli koiria).

Alla olevat kuvat Petterin ottamia.

Kengännauhat

 Ex tempore vapaapäivä. 
Klaukkala lenkki "aikuisten kanssa". Pahamaineisilla flexeillä tietenkin.
Tosin Kerttu ja Risto kulkevat noissa jäätävän hyvin ja ovat kuulolla.
Hihnat pitkällä voidaan ohittaa muut ihmiset ilman että noita kahta kiinnostaisi pätkän vertaa. Koira ohituksissa otan hallintaan. 

Ja että silleen.

"Mä mitään tonkinut!"

Huikeaa, yksi pätkä oli jo harjattu irtohiekasta.

"Hei, toi koira on syönyt lenkkarit"

Kamalan paljon rakennettu uusia taloja urheilutalon ja Järvihaan väliin. Melkoisen kauniita, värikkäitä taloja.

Miten kummassa nuo Kertun takajalat näyttävät tuollaisilta suorilta töpöiltä?
No kuraa oli tarkoitus kuvata ja kuvassa näyttää vähemmän kuraiselta kuin silmiini. Eli valokuva vääristää montaakin asiaa. 
Siksi en kuvissa tykkää olla kun näytä ihan erilaiselta kun oikeasta 😉, todellisuus on paljon parempi.

Mutamaakarit kotiin.
Ja äkkilähtönä Montulle Saimin ja Eeliksen kanssa.

Eeliksellä kokeilussa "rynnäkkö varustus" jospa nyt ei nahat lähtisi niin hätäiseen käsistä.

Lumi suli, puro sanoi puli, puli.

Paikoitellen oli kovasti maata näkyvissä.

Eelis oli varsinainen kyttääjä, siis aidan vierellä. Kun Sirkku (paikan omistaja) teki kaivuuhommia lätäköille. Hiljaa se seurasi touhuja ja täysiä tuli aina luokseni.
Valehtelisin jos väittäisin että tuo otus juoksi tuolla aikamoisesti kilometrejä. 
Josta tulikin mieleen että olisi aivan mahtavaa laittaa matkamittari kaulaan ja oikeasti nähdä paljonko sitä juostaan.

Yöpyminen tuolla on edelleen suunnitelmissa ja se minulle on luvattu.
Kunhan vain päätän ajankohdan ja hommaan teltan.

Paikoitellen lunta oli vähän enemmän.
Kamerassa kuvia vähän enemmän. Nämä puhelimesta.

Eilen oli Risto ja Saimi Järvihaan lenkillä.
Ja sepä oli vallan mukavaa. Saimistakin. 

Puutarhuri

Saimi hoitaa homman, anna vaan puu (tai takkahalko) niin se silputaan.
Tähän hommaan ei pikkuveljeä tarvita.

Risto jäähdyttelee. Tosin oli eriaikaa pihalla kun Eelis.

Oilikin on aloittanut tarhaulkoilun.

Tänään töiden jälkeen taas kylältä kävelyä, Petteri suuntasi eri suuntaan Kertun kanssa. Ja jatkoin Eeliksen kanssa katkokävelyä Mäntysaloon.
Ei matka vaan se aika. 

Alkumatkasta lähti vähän nahat sormista kun oli tuo perhanan teräväreunainen talutin käytössä.

 

Jos mulla olisi talviloma

Tekisin pitkiä lenkkejä.

Ja potkuttelisin päälle.

Petterillä on siis ollut sellainen.

Iltalenkki kylillä, Kertun ja Riston kanssa. Jummi jammi että oli vähän liian vähäinen vaatetus.