Rotukoirakävely

 Tämä oli neljäs kerta kun tapahtuma Helsingissä järjestettiin.

Sateen uhka oli ilmeinen ja se todennäköisesti karsi osallistujia.

Kuvia kävelystä löytyy tapahtuman sivuilta, facebookista ja instasta.

Sinisestä kahvilasta ostettiin jäätelöt, Kerttu arvosti jämiä.

Miten kaunis, mini maailma.

Luottokoirani, Risto ja Kerttu.
Ei ole paikkaa, tapahtumaan jonne noiden kanssa ei voisi mennä.
Käyttäytyvät AINA (paitsi Risto jonka mielestä Tintin lk Pirkko olisi voinut olla "tuleva morsian").

Töölönlahden ympäri, kaikkinensa 3,7 km
Ja koska oltiin isoon cityyn varta vasten tultu jatkettiin ulkoilua Tokoin rannan tuntumassa.
 

Ja ihan pienen  hetken taas mietin, että voisin asua kaupungissa.

Näyttelijä Eero Ritala spreijasi seiniä vaikka selitti että rasvasi vain pyöränketjuja.
Näyttelijöillä on aina selitykset valmiina. En uskonut.

Vähän jännitti, sen verran säksätti.
Koirat tosin eivät olleet tästä moksiskaan.

Kerettiin, kerran kesässä. Terassille oluella.

Vaikka terassilla ei ollut kuin me, saivat koirat melkoisesti huomiota. Ottivat huomion , no noin miten kuvassa ovat. "Ei kiinnosta pätkän vertaa".

Tervehdys kuvat kasvattajille saksaan ja sveitsiin.

Isolla kylällä sai helposti heitettyä yli 7 km lenkin.

Alla oleva kuva eilisestä "burgeriliha" satsista.

BIG II

 Reino kanssa kaksin, taikalammella. Lampi joka muuttaa koirasi tappijalaksi.
2,5 km ja tunti. Ei kuulosta pahalta. Vaan hyvältä.
Yli 10-vuotias tarvitsee omaa laatuaikaa, ei se matka vaan se aika.
Tosin kyllä tuon pituinen lenkki alkaa olemaan se mitä kuljetaan. 
Reino on maratooninsa jo kävellyt, nyt riittää vähempi.

Niin rakas  💖

Kertun ja Riston kanssa reilu 6 km

Ja hei, aina kannattaa leikkiä virtahepoa.

Kiljavan nummilla on kyllä vallan mukavat lenkkimaastot.
 Sienestäjiä oli kyllä melkoisesti.
Ristoa ne (he) eivät kiinnostaneet mutta Kerttu kyllä bongasi kaikki kyykkijät.

Kakkosten kanssa Hyvinkäälle lenkille ja kätköilemään.
Vaan puhelimet olisi hyvät ladata ennen lähtöä. Joten VAIN kaksi kätköä.
Ja ajatus repun selkään ottamisesta vesipullon kera olisi kannattanut toteuttaa. Eelis ottaa lämmöstä itselleen melkoisen janon joten aktiivisen ja vilkkaan koiran kanssa jopa hetken pelkäsin että saako lämpöhalvauksen. Matkalle ei sattunut yhtään kioskiakaan josta vettä olisi saanut ostettua.
Lenkille pituutta kertyi kuutisen kilometriä.
Autolla sentään oli vettä riittävästi.

Muutama mutka tuli kotimatkaan joten fondue ilta ja ulkona nukkuminen siirretään huomiseen.

Pipu pipu

 Perjantain piputus, eli etsitään herkkuja maasta. 
Muuta aktiviteettia ei vaan jaksanut.

Eelis piputti oman osuutensa tarhassa. Tosin sinne taisi jäädä aikalailla kun Saimi siellä pitkän tovin viihtyi. Siivoushommissa.

"Hei, me lennetään!"
-saimi-

Selvä peli

 Yön yli nukuttuani ja pähkäiltyäni tuota Eeliksen eilistä nippailuhepulia olen selvittänyt mistä se johtui! 

Turhautuminen, me emme menneet rantaan vaikka järven viertä kuljimme. Emme vaikka Eelis useammassa kohdin veteen olisi tahtonut. Ei ui joten jano. Vaan ehei. Tyhmä minä. En päästänyt edes juomaan, syytä tähän en osaa sanoa. Mitään järkevää syytä olla menemättä, ei ole.

Viimeisen järvi mahdollisuuden jälkeen tuli hepuli tai tuo on väärä sana. Eelishän istuu edessäni tuijottaa ja nipistelee. Tätä on vaikea selittää, se pitää kokea. Enkä kuitenkaan ole koirien kanssa ihan "kädetön". Kyllä nämä kuitenkin pääsääntöisesti hallinnassa ovat.

Kotipihalle päästessä Eelis paineli suoraan vesiämpärille. Eli talon ympäri - juoksu jäi tekemättä.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa

 Vapaapäivän ihanuutta. Vaikka pitkälle yli puolenpäivän meni asioiden hoitamisessa. Reinon ja Saimin kanssa kaksin. Hissukseen, ihmetellen. Tunti.

Mahtavat valjaat, menevät Eeliksen säädöillä Reinollekin.

Ennen veteen pääsyä tuli kokeiltua olkapään ja flexin kestävyys. Hyvin kesti. Molemmat.
Kovin reilua Saimia kohtaan ei ollut päästää Reino irti ja antaa vapaa käsky.

Eeliksen kanssa puolentoista tunnin lenkillä. Saatoin poimia muutaman kanttarellin.

Samalla Eelis sai harjoitella odottamista. Rennosti odotti. Pakko laittaa kiinni jottei tallo sieniä, kun niitä vain löytyy ja löytyy.

"Olisiko hetki aikaa poseerata?"

Loppumatkasta Eelis sai nippailuhepulin (nipistelee etuhampailla sieltä täältä). Tilannehan pahenee mitä enemmän estät tai suutut.  Prkle.
Tähän saakka tuo on liittynyt vain kovin kiihtyneeseen mielentilaan tai turhaumaan.

Kertun ja Riston kanssa myös puolitoista tuntia. Enemmänkin olisi mennyt mutta ampumaradan "sotatanner äänet" saivat minut kääntymään kiireen vilkkaan kotia kohden ja pohtimaan Reinon pärjäämistä. 

 Ei ollut Reino pojalla hätää. Nälkä ennemminkin.

Tämä satsi menee eteenpäin ystävälle. 
On kanttarelli himo tullut itselleni jo tiensä päähän.
Mutta ei noita metsään voi jättää. 

Matala on majani

 Ihanaa, välillä vähän muualla kuin näissä "omissa metsissä".

Vihdin Rokokallio.

Hienot maisemat. Ja huikea historia tuolla paikalla.

Pitkästä aikaa myös geokätköilyä. Jummi että oli vaikea löytää.
Taito jumissa kun moneen kuukauteen ei olla kätköilty.

Ullatuus, kanttarelleja löytyi. Taas.