Mun isä

 

... on vahvempi kuin sun isä!

-alli 8 vko-

Alli kävi Kertun kanssa kävelyllä.

Saimi

Helga neiti, Eeliksen kanssa karsintahommissa.
Kiva kun kävitte 💓

Tälläväilin minä olin Riston kanssa uusien tokotuomareiden koulutuksessa, mallikoirana. No ei tarttenut olla!
Hallilla oli ollut parhaissa päivissään oleva narttukoira ja Riston nenä oli niin visusti maassa ettei edes makupalat eikä lempilelu saanut sitä sieltä nousemaan.
Pari tuntia kevythäkissä, itkua ja ininää (=kiimahirviö) ei pystytty yksinkertaisesti näyttämään mitään. Kyllä kevyesti ketuttaa. Olisin voinut tuon klo 11- 14 välisen ajan paremminkin käyttää.
Sieltä suoraan tanssitunnille toki sitä ennen puolentoista tunnin kävelylenkki.
Tanssipaikassa olikin kuin eri poika, sellainen oma itsensä.
Kuvia ei ole koska siihen on syynsä. (tämä järjetön harmitus)

Alli kävi myös yksin kuopan reunalla nakertamassa tikkuja.

Kerttu sai luvan syödä Allin ruokien lopun. Otti kupin suuhunsa ja kantoi porrastasanteelle syömistä varten. Hassu tyttö.

On lunta tulvillaan

 Sitä taas tulee, kuulemma 20 cm.

Metsässä kulkeminen vaan hieman vaikeutuu, meillä kaikilla.

Näyttävä sisääntulo

Tarkoitus oli tulla hillitysti ja hallitusti halliin.
Niin että kun pääsen sisäpuolelle, Eelis ottaa kontaktin ja pääsen upeasti kehumaan ja palkkaamaan.
Ja PYH!
On se kumma kun mihinkään ei voi luottaa, hyvään suunnitelmaan eikä liki 12-vuotta vanhaan kaulapantaan. Nyt jo hajosi.

Pulivari, tuo kaikkien bernhardinkoirien esikuva.

Sain kyllä ihan kivat treenit tehtyä.

Vaikkei ihan heti uskoisi.

 

Sisäjumppaa

 

Saimi

Risto

Kerttu

Ja sitten Eelis, joka viuhtoi ja vauhtoi. Sinne ja tänne.
Yrityksen puutteesta ei ainakaan voi syyttää.
Ja kyllähän sillä selkeä mielikuva oli että mitä näillä tehdään.

Oivallista ratkaisukykyä.
Kaikkien tassujen pitää olla tyynyillä 😁

Löytyihän se erinomainen loppuasentokin sieltä.

Hyvin väsyivät koirat melkoisen lyhyellä jumppatuokiolla.

"Entä minä? Koska täällä saa ruokaa?"
-ville-

Kovasti kummallista

 

Sunnuntai iltana se alkoi, itseasiassa melkein yöllä, klo 22 aikaan.

Saimi alkoi läähättämään ihan järjettömästi.

Päästin pihalle käymään (jos kova hätä). Vaan sisälle ei tahtonut millään tulla. Hihnalla piti hakea.

Koira joka normaalisti potkii tuota verannan ovea hyvin tomerasti "OVI AUKI JA SASSIINSA, mää tulisin nyt sisälle!"
Tovin siinä vielä telkkaria katsoin, Saimi vierelläni. Silmät ymmyrkäisinä, läähätellen ja kuunnellen ääniä?
Jos kummituksia on niin Saimi taisi niitä nyt paljonkin nähdä.
Yläkertaan mentäessä, tilanne normalisoitui oikeastaan aikalailla nopsasti ja kääriytyi pikku rullalle jalkopäähän nukkumaan.

Maanantain pidin vapaata töistä, seuraten Saimia.
Singoten pihalle ja sisälle ei millään.
Tuntui kuin olisi pelännyt taloamme.
Sisällä käveli kokoajan perässäni ja läähätti. Jopa niin että aloin hieman pelkäämään vatsalaukun kiertymistä.
Lenkkien jälkeen keskityin rauhalliseen siivoamiseen (siis etten ravaillut paikasta toiseen) vaan pesin seiniä ja pyyhin pölyjä.
Malttoi kuitenkin hetken nukkua työhuoneessa kun tein töitä.
Yö meni kuten edellinen yö. Eli ei mitään.

Tiistaina aivan normaali, sekä eilen.
Vaikka illalla tuli rymisten lumet katolta alas. Että ei johtunut siitä.
 Ei reagoinut mitenkään lumiryminään.
Liekö jokin kipukohtaus?

Tallaa, tallaa

Kahdessa erässä lumikenkäilyä. 

Jospa hieman saisi näitä polkuja tehtyä vaan kovasti epätoivoiselta vaikuttaa kun uutta lunta pukkaa saman tien.

Kyllähän tuolla hiki tuli, meille kaikille. 

Kuvat vain jälkimmäisestä ryhmästä eli Risto & Saimi.

Puolen päivän jälkeen saapuikin Helga kera perheensä.
Tänään oli aika laiskaa menoa.

Yhtään ei ajohaukku raikunut.

Keskittyivät silppurihommiin kuin jalkojen liikutukseen.

"Sanoiko joku että bratwurstia olisi tarjolla?"

Niin oli nopea tarjoilu etten kerennyt kerjäämiskuvaa edes ottaa.
Kiitos taas Heguliinin porukka, niistä hotdogeista haaveillen 😀

Treffien jälkeen, kiireen vilkkaa Riston kanssa tanssitunnille.

Niin vaan hylätty, ihan hyvä talo.

Niin oli mukava tunti. Hieman Ristoa meinasi (turhan paljon) ihan vieressä oleva nöffi neitokainen kiinnostaa. Jospa ensi kerralla katson paikan jossa ei olla vierekkäin.

 

UlkojuMppaa

Aamuinen kisastudio, naisten viesti (ehkä?)

Eelis ja Saimi ottivat alkulämmittelyt ennen jumppatuokiota.

Sain puhelimelle jalustan ja kauko-ohjaimen että voin itsekin kuvata,
treenejäni ilman apua.
Nämä toki kuvasi Petteri. 

Eelis

Välillä namietsintää.

Ja sitten on Kerttu. Voihan rakkaus.
Saimikin pääsi tekemään. Lataan videoita toiseen postaukseen lisää.

 

Onnistuin näemmä jälleen föönaamaan Ristolle tuollaiset lonkkaheitot.
Pääasia että tuli kuivaksi.

Lumenpudottajakin pysyi katolla.

Pörröpeti kelpaa hyvin myös Ristolle.
Pedissä tosin peitto imemässä pahimman ulkoilukosteuden turkista.