Taivas tulessa

Lauantai aamun lenkiltä.
Tässä vaiheessa minä olin jo töissä.

"Mulla ei oo mitään tekemistä!"

Saimi Ja Eelis pääsivät pihatouhujen jälkeen kävelemään rannanreunaa pitkin Sääksin uimarannalle josta koukkasin köörin kyytiini.

"Pääsispä uimaan"

Etätyöläisellä on mennyt hermo.

Korkealta näkee kauas.

Aika huikea valo.

Mutruhuuli

 Eilen paleltiin Riston kanssa ulkotreeneissä. Tai minä palelin, Risto ei.

Ja oikeastaan en palellut minäkään kun kaksi takkia oli päällekkäin. Vaan olihan kolea keli, pienessä tihkusateessa. Kyllä tämä on jo sitä rakkaudesta koiriin en voi edes sanoa että rakkaudesta lajiin. Jatkuvan huonon omantunnon tukahduttamista. Kun koskaan ei kerkeä mitään tarpeeksi. Käydään edes tokotreeneissä. Oikeasti ahdistaa kamalasti (tämäkin) kun ei koirien kanssa tarpeeksi kerkeä rämpimään metsissä. Ei tekemään sitä eikä tätä.

Cindy teki Ristosta melkoisen hienon puukalikan.

Tänä aamuna Vikapalaan hierottavaksi.

"Kuuletko virtahevon tuhinan?"
Kerttu oli melkoisen hyvässä kunnossa, muutama pikku jumi. Ei mitään isoa.

Risto olikin sitten jumissa, hyvin jumissa.
Korvien putsaus "taistelut" ja suolistotulehdus saattoivat olla osasyynä.

Musta huppari ei ollut ihan se paras valinta.

Tuon alahuulen saa hyvinkin mutruun kun mielen pahoittaa. Niin samanmoiset ja niin totaalisen erilaiset. Ja joskus jopa kysytään miten erotan koirani toisistaan?

Paista päivä (risukasaan)

 

Tältä se joka aamu näyttää.
Kainaloinen.

Järvellä oli niin kaunista. 

Juomaan ja uimaan ovat niin saman kuuloiset sanat että ihan helposti ne sekoittuu. Flexiin mahtuu muuten yllättävän paljon vettä.

Saimin ja Eeliksen kanssa Klaukkalaan kävelemään ja mittaamaan hyväntekeväisyyslenkki.

Vene jäi ottamatta mukaan joten käveltiin hippasen eri polkuja.
Kengät saatiin kyllä kasteltua pellollakin.

2 viikkoa aikaa "haihduttaa" tuo järvi. Tai otan plan B:n käyttöön. Tosin tällä ilmoittautumismäärällä ei tarvitse ottaa toista suunnitelmaa käyttöön.

Iltapäivällä treenitreffit Onnin perheen kanssa, mukaan meiltä pääsi Kerttu.
Tuo loistava apulaiskoira.

Onni 2 vuotta 5 kk

Polku paranee polkemalla

 

Extemporee vapaapäivä, ei ollut kärrytreenejä ja uimalassa uiminen ei ole Eeliksen juttu. Vesijuoksuvuorot olivat kaikki varattu.
Riston kanssa kentällä rallytreenit.

Kakkosten kanssa metsälenkki. Jonka varrelta Petteri meidät noukki kyytiin.

Maastopyöräilijöiden jäljiltä kaikki polut eivät ainakaan ole paremmassa kunnossa.
Kovasti ihmettelen heidän perusteluitaan luonnonsuojelualueilla ajeluun.
Kyseinen kuva on meidän peruslenkin varrelta. Näitähän riittäisi. Mutta kun oli uuden talvikengät jalassa otti vähän kupoliin.

Kerttu ja Risto pikkulenkillä.

Pikkujoulun aikaan on leivottava (eli paistettava) pikkuisia bernhardinkoira piparkakkuja. Katsotaan uudemman kerran kun nuo ovat koristeltu.

Normilenkiltä. Monetko ylimääräiset silmät löydät.
Nuohan eivät edes vaivaudu väistämään. Makaavat vain.

Eihän tämä koirien lääkitys niin tarkkaa ole mutta...
en vaan voi itselleni mitään.

"Ruudun takaa"

Toki nyt, kun olen tässä työhuoneessa.
Ovat nekin jotka saivat luvan tulla.

Kerttu ja Risto

Tule talvi, tule

Keskiviikko aamuna treeneihin pääsi Eelis. Sanoisin että haukkujen ja huonon käytöksen jälkeen oli suht oivallinen oppilas. Jotain osaa.
Ainakin rallattaa ympäri hallia ja ihailla itseään peileistä.

Kyllä koiranomistajat kiittävät, pikkupakkanen ja lumi maassa.

Ei muuttunut iloksi

 Eilinen iltaruoka tarjoiltiin Ristolle klo 18, klo 24 se oksensi kaiken.

Aamulla ei tietenkään ruoka maistunut. Petteri jäi etätöihin ja minä suuntasin töihin.

Kamala huoli ja ahdistus. Soitin eläinlääkärillemme ja kertoi päivän olevan tupaten täynnä mutta tulkaa vaan niin katsotaan. Joten "vuoronvaihto" ennen puoltapäivää (eli jo ennen klo 11:sta).
Sanoisinko näin että on jäänyt vähän nuo omat työt retuperälle tässä tovin.
(Siivoaminen, mikä muu).

"Yleistutkimuksessa pirteä. Sydän- ja hengitysauskultaatio normaali. Limakalvot punaiset, KTA alle 2s, ei merkkejä kuivumisesta. Palpoitavat imusolmukkeet normaalinkokoiset. Jännittää kovin vatsan painelua ja palpaatiota, ei massoja tai selkeää kipupistettä tunnettavissa. Lämpö 38,9 , normaali.
Ristosta otettiin verinäyte, josta tutkittiin tulehdusarvo CRP sekä elinarvot. Tuloksissa maksa-arvo hieman yli viiterajan (237). Tulehdusarvo CRP koholla (47).
Tulehdusarvon nousu yhdessä oireiden kanssa viittaa mahasuolikanavan ärsytykseen/tulehdukseen."

Mukaan saatiin kasa lääkkeitä. Jospa tämä nyt.

Alla olevat lenkki kuvat eiliseltä päivältä.

Olisi voinuit olla se vuoden harmain päivä.

Siinä ne kakkoset, kauniisti työhuoneen sohvalla.

Eikä tarvinnut edes pyytää. Tuo on ehdottomasti noiden mielestä paras rymypaikka.

Itku pitkästä ilosta

 Päivällä Riihimäellä laumalenkillä. Yhtään kuvaa ei sitten tullut otettua. No Risto oli minulla ja Eevalla Core. 6 km vallan mukavassa kelissä.

Sillävälin Kerttu pääsi oman yksityislenkin.

Pihalla odottikin haravoidut lehdet siirtoa. Tämä on kyllä ärsyttävin homma. Kyllähän noita haravoi jos joku muu ne siirtelisi.
Petteri oli onneksi siistinyt jo yläpihan kasat.

Koirat saivat rustoluut, Ristolle ei maistunut. 

Minähän aloitin tärkeimmästä, treenikentästä. Tietenkin.
Eipä ole monia treenejä täällä tänä vuonna tullut tehtyä. Mutta eipähän jää siitä kiinni että olisi vaahteranlehtiä täynnä.

"Koska me aloitetaan?"

Kamalan kätevää kun on autontyöntäjä omasta takaa.

Illalla Risto ei syönyt. Käänsi vain päätä. Ei kelvannut piimä.
Vähän saatiin käsisyötöllä menemään.
Eikä syönyt aamulla. Ei yhtään.
Tästä syystä suunnitelman muutos ja minä jäin kotiin. 
Lääkäriin lähtöä pohdin, ja sitä että olenko ylihysteerinen?
En mennyt. 
Keittelin riisiä ja kanaa. Se maistui.
Juottelin kanalientä. Ja tarjoilin pieniä annoksia maitohappobakteereilla varustettuna. Illasta sai sekaan jo kananmunaa ja parikymmentä nappulaa.
Kaikki on mennyt mitä on tarjottu.

Jospa tämä tästä.