Itku pitkästä ilosta

 Päivällä Riihimäellä laumalenkillä. Yhtään kuvaa ei sitten tullut otettua. No Risto oli minulla ja Eevalla Core. 6 km vallan mukavassa kelissä.

Sillävälin Kerttu pääsi oman yksityislenkin.

Pihalla odottikin haravoidut lehdet siirtoa. Tämä on kyllä ärsyttävin homma. Kyllähän noita haravoi jos joku muu ne siirtelisi.
Petteri oli onneksi siistinyt jo yläpihan kasat.

Koirat saivat rustoluut, Ristolle ei maistunut. 

Minähän aloitin tärkeimmästä, treenikentästä. Tietenkin.
Eipä ole monia treenejä täällä tänä vuonna tullut tehtyä. Mutta eipähän jää siitä kiinni että olisi vaahteranlehtiä täynnä.

"Koska me aloitetaan?"

Kamalan kätevää kun on autontyöntäjä omasta takaa.

Illalla Risto ei syönyt. Käänsi vain päätä. Ei kelvannut piimä.
Vähän saatiin käsisyötöllä menemään.
Eikä syönyt aamulla. Ei yhtään.
Tästä syystä suunnitelman muutos ja minä jäin kotiin. 
Lääkäriin lähtöä pohdin, ja sitä että olenko ylihysteerinen?
En mennyt. 
Keittelin riisiä ja kanaa. Se maistui.
Juottelin kanalientä. Ja tarjoilin pieniä annoksia maitohappobakteereilla varustettuna. Illasta sai sekaan jo kananmunaa ja parikymmentä nappulaa.
Kaikki on mennyt mitä on tarjottu.

Jospa tämä tästä.