Hiekkaa, prkl

 

Aamusta, opiskelua.

Lumikenkäilyä jotta pissa-/kakkalenkki pysyy kulkukelpoisena.

Eelis ja Petteri . Ei ole helppoa tulla tuon otuksen kanssa perässä.
Irti ei voi nyt pitää vaikka lumitilanne olisi suotuisa.
Eeliksen kivekset ovat saaneet kylmää ja lumihangessa juoksentelu on nyt kielletty.

Minä roikuin Saimin perässä.
Joviaalisuudesta tämäkin saa olla kiinni ettei toiselle tule pahamieli.

"Älä tule paha kakka vaan tule hyvä kakka"
Vai oliko se kakku?

Kertun kanssa tamppasin saman lenkin ihan kaksin.

Tiedossa on että Kerttu on nuollut jalkojaan 😢

Riemuun ja iloon ei jalkojen punaisuus vaikuta.

Kerttuhan on siitä "kummallinen" kun kakka tai pissahätä iskee niin siinä ei auta kuin kyykätä samantien.
Ei ole ongelmaa etsiä sopivaa kakkapaikkaa.

Sama koskee heittäytymistä.

Saimin ja Riston kanssa kauppareissu (jotta saa tehtyä treenimakupaloja).
Jalakset potkukelkassa ovat ihan superit. Kyllä liukuu (ainakin meidän tiellä).

"Morjens, me mennään jo!"

Äkkiä se ilo loppui. Jumankekka. Pyörätie on nuoltu puhtaaksi ja hiekoitettu. 
Muovisoirot vaan lenteli jalaksista.

Suosiolla taluttelin vain kelkkaa.

Kaupalta jatkoin Riston kanssa pidempää lenkkiä pitkin kotiin.

Petterin ja Saimin kulkiessa samaa tietä takaisin mitä tultiin.

Oltiinkin kusibaanalla, eli Kassakummuntiellä joka lienee Röykän koirien pissatuspaikka.
Eteneminen oli melkoisen haasteellista kun hajuja oli järjettömästi. Niitä sitten tutkittiin (en minä vaan Risto), otsanahka tutisten.

Baanalta päästiin autotielle ja meidät ohitti ihana Islanninhevonen töltäten, ja iso kiitos kohteliaalle ratsastajalle (ilmoitti että äänellä että täältä tullaan). Ihan sitä parasta huomioimisista eläinten kanssa liikkuessa. Ihailimme Riston kanssa komean ratsukon ohitusta.
(Potkukelkkaillessa en todellakaan kuullut lumisella tiellä hevosen tulemista.)

Itku meinasi kyllä tulla tämänkin hyvin hiekoitetun autotien takia.
Jalakset rahisten pääsimme kuin pääsimme lopulta kotiin.

1,60 km tuosta puuttuu. Se on matka kaupalle.

Pallimaakarin (eli Eeliksen) hieman ruvella olevien palleroiden tilanne. Ei parane lähteä kelkkailemaan.
Ennen aamu lenkkiä pistin kunnon vaseliini kerroksen.
Ihana sisaruksen omistaja on ryhtynyt tuumasta toimeen ja ommellut Eelle pallien suojukset. Jospa ensi viikolla saamme nämä koekäyttöön.

Vielä on punainen niska 😁 vaikka valkoisen koiran ruokaa syökin. Saattanee Saimilla ja niskassa roikkumisella olla osuutta asiaan.

"Jaa, minulla vai? Mitään en ole koskaan tehnyt. Minäkään."

Saatoin palkita Eeliksen tänään rullauksella.

Ilmeestä päätellen voisi kuvitella että kiristin otsanahkaa kovastikin.
Kyllä tuo on tuon otuksen ihan normaali ilme. Joutui vähän pyörittelemään silmiään 😵 kun ei oikein tiennyt miten suhtautua moiseen räpläilyyn.

Loppujen lopuksi melkoisen kiva sunnuntai vaikka Eeliksen liikuttamatta jättäminen aikalailla mieltäni kaihertaa.

Kelkka

 Pakkohan se oli oma potkukelkka saada. Facebook on ollut täynnä potkukelkkailu päivityksiä. Nopsasti käytetyn löysinkin ystäväpiiristä. 

Intopinkeänä tahdoin heti testata kelkkaa, Herusista Rajamäkeen n. 5 km. Risto sai hölkätä mukana, on muuten loistava jolkottaja. Lähtihän ainakin ruosteet raudoista. Sen verran hyvin oli hiekoitettu. Perna ei sentään revennyt kun osasin varautua 🤣

Petteri käveli Rajamäen Lähteeltä Saimin kanssa vastaan.

Hyvin sujuisi myös kahden kanssa.

 

Muovijalakset homattu, asennusta vaille valmiit.

Kuka myttäsi minun peiton?

 Lumikenkäpolku ei meinaa pysyä millään auki.

Lunta tupruttaa jälleen lisää. 
Kaunistahan kaikkialla on, niin kaunista.

                                                

Tänään haetaan potkukelkka. 

Katsotaan jos jostain löytyy hyviä paikkoja potkutella.

Koulu

 Eilen se alkoi. Penaali kaivettu esiin ja kummallista "ei bernhardinkoiran kuvaa". Tuo onkin NIIN VANHA eli ajalta jolloin en edes kuvitellut ottavani ikinä, koskaan tätä maailman parasta rotua.

Tänä aamuna Ristokin oli jälleen oppilas, malli sellainen.

Kapulahan on ihan paras. Ainakin jos se on näkyvillä. 
Ruutu on paras jos se on tehty ja jos matkan varrella on tötsä tai hyppy niin nekin on parasta. 
Sekä seuraaminen, sekin on.
Ei ole tuo poika ronkeli tekemisen suhteen.

Ei kamalasti arvostanut kun kävin Pompan laittamassa päälle. Verannan sohvalla ei ilman takkia makoilla. Kilttinä poikana ei vastaan laittanut eikä takkikaan ollut riekaleina pihalla vaikka vatsaosa retkotti tuossa edessä.

Ensin lumikenkäilin Eeliksen kanssa. Kuvia ei ole kun keskityin baanan tallontaan ja pystyssä pysymiseen. Peuran penteleet ovat löytäneet myös meidän tallatun polun.

Mikäs se on tässä kulkea.

Kerttu pehmentää reunoja. 

Lumikenkäilyä

Kun eilen valitin polkujen puutteesta jne.

Onneksi on lumikengät.

Voi mennä ihan mistä tahansa, ja mehän mentiin. Itseasiassa tuplaten sama lenkki, jos saisi "helpon ja hyväpohjaisen" pissatus- /kakatuslenkin.

Toisella kierroksella alkoi jo askel painaa, tai sitten se oli vain tuo viimeinen nousu joka pisti puuskuttamaan.

Ensimmäisellä kierroksella tosin olin pariin otteeseen turvallani.

Pihahommia eli aina palaa. Koirille palviluut.

Märkä lumi on kovasti likaista.
(vai tuottaako meidän puiden poltto niin kovasti nokea, hiekkakuopalle?)

Kotona oli tummaksi mennyt banaani joten sehän täytyi hyödyntää.
Eikä mennyt kuin melkein kymppi lihoihin 😀

Ai himskatti että tuli taas melkoisen hyvät treenimakupalat.