Hiekkaa, prkl

 

Aamusta, opiskelua.

Lumikenkäilyä jotta pissa-/kakkalenkki pysyy kulkukelpoisena.

Eelis ja Petteri . Ei ole helppoa tulla tuon otuksen kanssa perässä.
Irti ei voi nyt pitää vaikka lumitilanne olisi suotuisa.
Eeliksen kivekset ovat saaneet kylmää ja lumihangessa juoksentelu on nyt kielletty.

Minä roikuin Saimin perässä.
Joviaalisuudesta tämäkin saa olla kiinni ettei toiselle tule pahamieli.

"Älä tule paha kakka vaan tule hyvä kakka"
Vai oliko se kakku?

Kertun kanssa tamppasin saman lenkin ihan kaksin.

Tiedossa on että Kerttu on nuollut jalkojaan 😢

Riemuun ja iloon ei jalkojen punaisuus vaikuta.

Kerttuhan on siitä "kummallinen" kun kakka tai pissahätä iskee niin siinä ei auta kuin kyykätä samantien.
Ei ole ongelmaa etsiä sopivaa kakkapaikkaa.

Sama koskee heittäytymistä.

Saimin ja Riston kanssa kauppareissu (jotta saa tehtyä treenimakupaloja).
Jalakset potkukelkassa ovat ihan superit. Kyllä liukuu (ainakin meidän tiellä).

"Morjens, me mennään jo!"

Äkkiä se ilo loppui. Jumankekka. Pyörätie on nuoltu puhtaaksi ja hiekoitettu. 
Muovisoirot vaan lenteli jalaksista.

Suosiolla taluttelin vain kelkkaa.

Kaupalta jatkoin Riston kanssa pidempää lenkkiä pitkin kotiin.

Petterin ja Saimin kulkiessa samaa tietä takaisin mitä tultiin.

Oltiinkin kusibaanalla, eli Kassakummuntiellä joka lienee Röykän koirien pissatuspaikka.
Eteneminen oli melkoisen haasteellista kun hajuja oli järjettömästi. Niitä sitten tutkittiin (en minä vaan Risto), otsanahka tutisten.

Baanalta päästiin autotielle ja meidät ohitti ihana Islanninhevonen töltäten, ja iso kiitos kohteliaalle ratsastajalle (ilmoitti että äänellä että täältä tullaan). Ihan sitä parasta huomioimisista eläinten kanssa liikkuessa. Ihailimme Riston kanssa komean ratsukon ohitusta.
(Potkukelkkaillessa en todellakaan kuullut lumisella tiellä hevosen tulemista.)

Itku meinasi kyllä tulla tämänkin hyvin hiekoitetun autotien takia.
Jalakset rahisten pääsimme kuin pääsimme lopulta kotiin.

1,60 km tuosta puuttuu. Se on matka kaupalle.

Pallimaakarin (eli Eeliksen) hieman ruvella olevien palleroiden tilanne. Ei parane lähteä kelkkailemaan.
Ennen aamu lenkkiä pistin kunnon vaseliini kerroksen.
Ihana sisaruksen omistaja on ryhtynyt tuumasta toimeen ja ommellut Eelle pallien suojukset. Jospa ensi viikolla saamme nämä koekäyttöön.

Vielä on punainen niska 😁 vaikka valkoisen koiran ruokaa syökin. Saattanee Saimilla ja niskassa roikkumisella olla osuutta asiaan.

"Jaa, minulla vai? Mitään en ole koskaan tehnyt. Minäkään."

Saatoin palkita Eeliksen tänään rullauksella.

Ilmeestä päätellen voisi kuvitella että kiristin otsanahkaa kovastikin.
Kyllä tuo on tuon otuksen ihan normaali ilme. Joutui vähän pyörittelemään silmiään 😵 kun ei oikein tiennyt miten suhtautua moiseen räpläilyyn.

Loppujen lopuksi melkoisen kiva sunnuntai vaikka Eeliksen liikuttamatta jättäminen aikalailla mieltäni kaihertaa.