Sunnuntai iltana se alkoi, itseasiassa melkein yöllä, klo 22 aikaan.
Saimi alkoi läähättämään ihan järjettömästi.
Päästin pihalle käymään (jos kova hätä). Vaan sisälle ei tahtonut millään tulla. Hihnalla piti hakea.
Koira joka normaalisti potkii tuota verannan ovea hyvin tomerasti "OVI AUKI JA SASSIINSA, mää tulisin nyt sisälle!"
Tovin siinä vielä telkkaria katsoin, Saimi vierelläni. Silmät ymmyrkäisinä, läähätellen ja kuunnellen ääniä?
Jos kummituksia on niin Saimi taisi niitä nyt paljonkin nähdä.
Yläkertaan mentäessä, tilanne normalisoitui oikeastaan aikalailla nopsasti ja kääriytyi pikku rullalle jalkopäähän nukkumaan.
Tovin siinä vielä telkkaria katsoin, Saimi vierelläni. Silmät ymmyrkäisinä, läähätellen ja kuunnellen ääniä?
Jos kummituksia on niin Saimi taisi niitä nyt paljonkin nähdä.
Yläkertaan mentäessä, tilanne normalisoitui oikeastaan aikalailla nopsasti ja kääriytyi pikku rullalle jalkopäähän nukkumaan.
Maanantain pidin vapaata töistä, seuraten Saimia.
Singoten pihalle ja sisälle ei millään.
Tuntui kuin olisi pelännyt taloamme.
Sisällä käveli kokoajan perässäni ja läähätti. Jopa niin että aloin hieman pelkäämään vatsalaukun kiertymistä.
Lenkkien jälkeen keskityin rauhalliseen siivoamiseen (siis etten ravaillut paikasta toiseen) vaan pesin seiniä ja pyyhin pölyjä.
Malttoi kuitenkin hetken nukkua työhuoneessa kun tein töitä.
Yö meni kuten edellinen yö. Eli ei mitään.
Tiistaina aivan normaali, sekä eilen.
Vaikka illalla tuli rymisten lumet katolta alas. Että ei johtunut siitä.
Ei reagoinut mitenkään lumiryminään.
Liekö jokin kipukohtaus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti