Kengännauhat

 Ex tempore vapaapäivä. 
Klaukkala lenkki "aikuisten kanssa". Pahamaineisilla flexeillä tietenkin.
Tosin Kerttu ja Risto kulkevat noissa jäätävän hyvin ja ovat kuulolla.
Hihnat pitkällä voidaan ohittaa muut ihmiset ilman että noita kahta kiinnostaisi pätkän vertaa. Koira ohituksissa otan hallintaan. 

Ja että silleen.

"Mä mitään tonkinut!"

Huikeaa, yksi pätkä oli jo harjattu irtohiekasta.

"Hei, toi koira on syönyt lenkkarit"

Kamalan paljon rakennettu uusia taloja urheilutalon ja Järvihaan väliin. Melkoisen kauniita, värikkäitä taloja.

Miten kummassa nuo Kertun takajalat näyttävät tuollaisilta suorilta töpöiltä?
No kuraa oli tarkoitus kuvata ja kuvassa näyttää vähemmän kuraiselta kuin silmiini. Eli valokuva vääristää montaakin asiaa. 
Siksi en kuvissa tykkää olla kun näytä ihan erilaiselta kun oikeasta 😉, todellisuus on paljon parempi.

Mutamaakarit kotiin.
Ja äkkilähtönä Montulle Saimin ja Eeliksen kanssa.

Eeliksellä kokeilussa "rynnäkkö varustus" jospa nyt ei nahat lähtisi niin hätäiseen käsistä.

Lumi suli, puro sanoi puli, puli.

Paikoitellen oli kovasti maata näkyvissä.

Eelis oli varsinainen kyttääjä, siis aidan vierellä. Kun Sirkku (paikan omistaja) teki kaivuuhommia lätäköille. Hiljaa se seurasi touhuja ja täysiä tuli aina luokseni.
Valehtelisin jos väittäisin että tuo otus juoksi tuolla aikamoisesti kilometrejä. 
Josta tulikin mieleen että olisi aivan mahtavaa laittaa matkamittari kaulaan ja oikeasti nähdä paljonko sitä juostaan.

Yöpyminen tuolla on edelleen suunnitelmissa ja se minulle on luvattu.
Kunhan vain päätän ajankohdan ja hommaan teltan.

Paikoitellen lunta oli vähän enemmän.
Kamerassa kuvia vähän enemmän. Nämä puhelimesta.

Eilen oli Risto ja Saimi Järvihaan lenkillä.
Ja sepä oli vallan mukavaa. Saimistakin.