Jalkavammaiset

 Viime sunnuntaina Riston kanssa Nurmijärven koirien yhteislenkillä.

Matkaa kertyi 7,2 km.

Sanotaanko näin että melkoista nilkuttamista omalta osaltani oli (vaan ei siltikään oltu hitaimmat vaikka loppupäässä kuljimme).
Mikä lie nivelrikko tms. vallan fantastinen juttu on jalkapöydässäni.
Painon pudotus varmaan auttaisi, toki jos on jo rikkoa niin eipä se parane.
Jihaa, ikääntyminen on ihanaa. Kaiken muun lisäksi.

Maanantaina kentällä treenit, ralli-tokon osalta.

Collie porukan kanssa. Ristohan on nyt jostakin keksinyt että colliet ovat hänen elämänsä rakkaudet. Tai sitten tekee minulle uutta rotuvalintaa.

Minun nuoruuteeni kuulu kovastikin colliet, hoitokoirina. Kun omaa en saanut.

Soopeli tyttö Nancy ja sen jälkeen trikki uros Saku.
Kunnialla kuitenkin treeneistä selvittiin.
Ja jouduin jopa ehkäpä ihan ensimmäisen kerran karjaisemaan Ristolle.
(minä taisin kärsiä tästä enemmän kuin koira).

Tiistaina Bernhardinkoirien terveysrahastohuopien nouto ja samalla lenkki Haukilahdessa. No sen mitä jalallani kärsi kulkea.
Eli n. 3 km 45 min.

Kummallisesti ehdollistuneet nämä koirani valokuvaukseen. Kerttu hakeutui ihan itse tuohon pönöttämään.