Etäopiskelija

 Aamulla Riston kanssa PK-porukan treeneissä.
Hyvin pysyy, paikkamakuussa vaikka toinen suorittaa ja palkataan iloisesti pallolla. Kyllä tuo sellainen 5 min paikalla makuu oli.

Oikein onnistuneiden treenien jälkeen (kas en jännittänyt johan kouluttaja tuli "tutuksi" viime kerralla).

Risto pääsi uimaan siittislampeen.

Huikea ratkaisukyky!!
Ei löytänyt vinoon heitetty keppiä joten ottaa vedenpäälle kallistuneesta puusta oksan.
Ilman tuomia ei näemmä minun luokse uida.

En ehkä kestä.

Tästä tulikin mieleen myös Saimin ratkaisukyky.

Saivat raa'at putkiluut. Eelis ei ollut juurikaan moisesta kiinnostunut mutta makaili luunsa vieressä. Saimi oli omaansa jo tovin järsinyt. Menee Eeliksen lähelle ja vetää tassulla Eeliksen vieressä olevan luun lähemmäksi itseään ja ottaa vasta sitten sen suuhunsa.
Saman teki Ristolle, Riston vieressä oli toinen luu. Risto nakersi omaansa. Saimi menee lähelle katselee aivan eri suuntaan ja tassulla, sillälailla sokkona haroo jos osuisi siihen Riston vieressä olevaan luuhun. Saa siihen tassutuntuman. Katselee edelleen erisuuntaan ja pyörittää luun itselleen. Ristohan ei edes huomannut moista kun oli 100 % keskittynyt omansa syömiseen.

Petteri olikin tehnyt sienilenkin Eeliksen kanssa ja tuli kentälle joten me jatkoimme kuivatellen kotiin (edellä mainittujen matkatessa autolla).

Tyttelöiden kanssa oli pakko lähteä vähän tarkistamaan pari mestaa, jos niitä korvasieniä sattuisi löytymään.

Suloinen Saimi

Mitäs me sienestäjät.

Kyllä kelpaa.

Neiti Hoo (eli Helga) tuli omistajineen treffamaan Eetä.
Saatoimme myös hieman grillata.

Vauhtia tosin oli suurimmaksi osaksi aikaa. Kuvien laatu ei vain ole oikein onnistunut noiden hurvitellessa. Tuli taas testattua nopeutta, kuinka nopeaa kerkeät väistämään juoksevia bernhardinkoiria. Nuo meinaan menevät lujaa. Ja taas on mustelmia jaloissa, ohijuoksun seurauksena. 

Näetkö naamoja?

Sain treenikentälle säilytyslaatikon.
Aggg. tuon keskimmäinen kivi EI ole keskellä, ihan pikkasen ahdistaa.

Siellä se, etäopiskelija.