Pelastajat

Eelis&Reino (huom! tuuletin)

Taas vapaalla. Tosi "keljua".

Löytyihän se kanttarellipaikka. 

Kerttu keskittyi mustikoiden syöntiin.

Yhden kohdan saalis. Että sieniä on metsät täynnä jos keräisin kaikkia niin ämpäri tolkulla saisi kantaa. Joten onni että tunnistan varmuudella vain kanttarellin, mustatorvisienen, torvisienen ja korvasienen (enkä tiedä miltä jalkasieni näyttää).

Koirilla on olleet tosi, tosi kuivat kirsut. Eivät ole siis pitkään aikaan saaneet mitään lisäöljyä ruuan seassa. Eikä sinkkiäkään ole tullut annettua. Reinon ja Saimin kirsut ovat sellaiset sileät nahkanenät.
Kertulla ja Eeliksellä kuivat koppurat ja Ristolta kuoriutunut kerros viime yön aikana tuosta arven kohdalta. Viime yötä vasten laitoin kaikille Bapanthenia neniin.
Liekö Ristolta sitten se kuiva koppura kerros irronnut ja arpikudos on nyt näkyvissä?
Grizzlyn lohiöljy aloitettu nuorisolle ja kahdelle vanhemmalle Nutrolin senior.
(sisältää mainontaa).
Nutrolin iho&turkin olisin ottanut nuorisollekin, vaan hyllyssä oli yksi enkä viimeistä viitsinyt viedä. 

Saimin ja Eeliksen kanssa harjua pitkin (sienireppu varmuuden vuoksi tietenkin mukana).
Klaukkalan tielle tultaessa, siinä Huonekaluliike Antti Hakalan kohdalla (olin siis vastakkaisella puolella). Kiersin juuri ketjuja, hiekkakuopalle ajo on estetty kettingillä.
Kamalaa ryskettä, koirat rykäisee ilmavoltilla täyskäännöksen ja pakkohan se oli äänen suuntaa kääntyä. Mitä hemmettiä!
Pakettiauto kyntää vastakkaisenpuolen ojaa pitkin! Pysähtyy siihen Hakalan parkkipaikalle vievän kohdan luokse. Koirat kiinni ja katsomaan tarvitaanko apua (epäilin sairaskohtausta).
Soitin siinä hälytyskeskukseen kun kuski valitti jalkojaan.
Nuori mieskuljettaja oli nukahtanut rattiin.
Paljon oli onnea matkassa, meillä kaikilla.
Auto tuli Klaukkalasta päin Lopen suuntaan ja jos ratti olisi kääntynyt toiseen suuntaan olisimme saaneet juosta koirien kanssa kirjaimellisesti henkemme edestä. Todennäköisesti ei oltaisi keretty ja tätä en olisi kirjoittamassa.
Onni myöskin ettei vastaan tullut sillä hetkellä autoa kun kurvasi vastaantulevan kaistan ylitse.
Onni myöskin ettei ilman kiinnitystä avolavalla olevat renkaat lentäneet kuin ojaan.
Nyt jälkikäteen voin hieman ihmetellä että yksikään auto ei pysähtynyt, ehkä minä näytin siltä että tilanne on hallinnassa? 

Koirat siirsin samalle puolelle kun odottelin kuskin seurana ensihoitajia.
Sitten jatkettiinkin lenkkiä.

Reinon kanssa koluttiin vielä lähimetsää, ihan kaksin.

Asiasta toiseen, Riston hienot ruusukkeet viimevuoden harrastusjutuista.
Kehyksissä oleva kunniakirjakin löytyy siitä en kuvaa ottanut.