Marjanpoimija

Olihan taas homma, joka joka ikinen kerta tuntuu yhtä perseeltä.
Hyviä neuvoja noiden pesuun sain, vaan puhtaaksi ne on saatava (ohjeet eivät vakuuttaneet) joten jokaisen kaistaleen yksitellen hinkutin puhtaaksi. Sälekaihtimet ovat verannan ikkunoissa (eivätkä suinkaan ikkunoiden välissä).

Tuossa on myös haittapuolensa, kun yksitellen noita pesee. Melkoisen terävää on metalli ja sen sormeni tuntevat (hanskoja ei voi käyttää).

Risto pääsi mustikoiden makuun.

"Menkää vaan, minä vahdin tiluksia!"

"Hyvänen aika, uimaan! Eihän me sentään.. mitään terrierikoiria olla"

Kuinka paljon nuo peurat ja kauriit makailevat?
Metsä turkasen täynnä makuita.
Osa niistä sai vähän enemmän huomiota kuin toiset.
Ne jotka sai niin niitä kaivettiin ja nuuskutettiin ihan urakalla.
Olisi melko helppoa tehdä verijäljet kun makuita löytyy valmiiksi, lisää vain veri.

Saimilla Copenhagen valjaat. 

Ai että, juuri kun luulet että kaikki hyvä on jo keksitty.
Aina pentele tulee parempaa.

Marjapaikan vartijat.

En ehkä kestä. Liikuttavuuden huippu 💗

Eelis ja Saimi nukkuivat sammalmättäillä.

Onhan nämä nyt pilalla? Voinhan heittää hyvällä omallatunnolla pois?
Minä olen ehkä yksi maailman huonoimmista heittämään mitään pois.
Sukathan eivät hajoa IKINÄ, oikeasti. Minulla on edelleen villasukkia, ehjiä sellaisia 30-vuoden takaa. Saatikka sitten nämä normisukat.
Ensinnäkin tämmöiset haalean beigen väriset, ei hemmetti!
Ensinnäkin kuka ostaa beiget sukat?

Saa nähdä löytyykö nämä "remonttivaatteet laatikosta". Aggg.
Jos ei muuta niin en ainakaan omalta osaltani lisää hiilijalanjälkeä. Koirathan ovat jokainen ökyjenkkimaasturin veroiset kuluttajat. Ainakin.

Reino&Eelis, Eelis&Reino. Kumpi on kumpi?

Ennen, sanoisin että melkoisen mehevä mustikkapiirakka.

Ja kas, koemaistaja iski jälleen. Perkele!

"Minä mitään... älä ole vihainen"

Syyllisyys alkaa S:ällä.