torstai 30. heinäkuuta 2020

Veli Ponteva


Päättäväisellä, pitkällä askeleella etenemme. Häntä tötteröllä.
-veli ponteva-
(Eelis joka sai perintönä isoisänsä lempinimen) 


Villi ja vapaa.
Polun kavennuttua jouduimme kulkemaan peräkanaa kuin köyhän talon porsaat (miten silloin kuljetaan peräKANAA?).
Saattanee olla että Eelis ei olisi "vaan" kävellyt takanani minun ulkoiluttaessa pantaa.


Märällä sammaleella liukuu paremmin. Lumen tuloa odotellessa.
Vaan taitaa olla että nyt alkoi jo marraskuu joka kestää jälleen huhtikuulle saakka.




Sillä välin kotona oli tiskattu puurokattila. Puuron kera.
Syyllinen alkaa ässällä.


Ei nuo pojat ihan kamalasti toisiaan vihaa. Kun Eelis hakeutuu Riston viereen maaten. Ja tilaa olisi kyllä muuallakin.


Tyttöjen ja Riston kanssa puistoon.
Ja tänään Saimi tahtoi, tuli autoon tuosta noin vaan.
Pohdin jo että tuijottaako Kerttu sitä eikä siksi tule kyytiin, vaan höpö höpöä.
Koska tänään autossa oli Kertun lisäksi Risto.

Satoi, sielläkin. Puistossa. Vähän väliä.




Mallien mielipide kuvaamisesta.


"Heitä jo!"
(mukana oli frisbee)


Jotainhan sitä on tehtävä jotta saisi rahaa.
Joten suuntasin ämpärin kanssa mustikkametsään.
Sadeviitalla varauduin mutta ämpäristä puuttui kansi joten liotin mieluummin kanttarelleja kuin mustikoita. 

Välillä satoi niin saakelisti.
Jalat saivat jalkakylvyn kengissä.


"Uitettu koira"


Reinon kanssa vadelmia poimimassa. Reino tosin keskittyi niiden syömiseen. Kuten Petteri sanoi "olisi se varmaan kerännyt jos sillä olisi ollut oma purkki".




Jospa tästä kävisi vielä kastumassa kakkosten kanssa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Namijemmoja

Kerttu rakas, kuin maailman suloisin virtahepo. Väittävät että isot koirat tarvitsevat paljon tilaa.