Kymijoen rannalla

Aamulla varhain lähti Petteri kera Kertun kohti Koriaa, 

Petterin äidin luokse.

Aamulenkin neitokainen suoritti Kymijoen rantatiellä. 

Ajatella tuo joki on syvimmillään 32 m syvä!

Sohvalle menoa ei ollut varsinaisesti kielletty.

Vähän hännänpää vipatti kun hyvän paikan löysi.

Kerttu ja Kertun mummi Toini.

Mummin terassillakin on mukava maata.

Ruumishuoneen vartija.

Sillävälin kotona syötiin tänäänkin huikopalaksi naudanrustoja. Kyllä kelpaa.

Ratatreenit pidetty taas omalla pihalla. Harmi etten saanut videoitua kun kaksikko, Saimi ja Eelis kaartavat kuin vinttikoirat konsanaan. Melkoisen hyvin tuo aitaviritys mukailee ovaalirataa. Harmi että Roturace tapahtumaa ei tänä vuonna järjestetty (korona tietty). 

Ratakuntoa tällä tontilla on todellakin pidetty yllä.

Lukuseura.

Kyllä vanhat luut taas maistuvat niin hyvältä.

Mikä ihmeen monttu tuossa Kertun selässä oikein on? Kääk, pitääkö olla huolissaan? (minä olen aina, kaikesta).

Meidän VillaSukka.
Ihan liian täydellistä olisi jos oltaisiin suoraan järvenrannalla ja ei koskaan tarvitsisi rahan takia töitä tehdä.
Näillä mennään mitä on.
Betonirenkaan kun vielä saisi jostain hankittua tuonne terassin reunaan tulipesäksi.

Ihan kamalan ohut ja olematon tuo koiranpeti, se tokin kelpaa.
Kuvissa mallin hommia hoitaa Eelis.
Jokin järkevä petiratkaisu täytyy tuonne kehittää, yö kaverilleni.
Kävisiköhän se juuri ostettu lastensänky?