Mitä tekisi vapaapäivänä?
No tottahan toki sitä lähtee paikallisen koiraseuran talkoisiin.
Rantaa raivasin (otin oman akkusahan mukaan) ja parakin järjestelyssä autoin, vähän mattoja ravistin ja makkaraa söin. Siinäpä se kolme tuntia vierähti.
Kovasti avustin (kannustin) kapulanheittotreeneissä.
Ja pääsipä Ristokin hieman kentälle treenimään ettei pahamieli tullut.
No tottahan toki sitä lähtee paikallisen koiraseuran talkoisiin.
Rantaa raivasin (otin oman akkusahan mukaan) ja parakin järjestelyssä autoin, vähän mattoja ravistin ja makkaraa söin. Siinäpä se kolme tuntia vierähti.
Kovasti avustin (kannustin) kapulanheittotreeneissä.
Ja pääsipä Ristokin hieman kentälle treenimään ettei pahamieli tullut.
Kätköilemään mentäessä iski kunnon myräkkä sateen kera.
Tässä vaiheessa olimme autossa. Joten myrskyä oli ihan kiva katsella. Täysillä toimivien pyyhkimien takaa.
Puita oli kaatuillut ja vettä tuli vaakatasossa. Onneksi oli hetkellinen kuuro (trombi tai jokin sellainen myräkkä) , varmuuden vuoksi lenkille lähtiessämme puimme sadetakit päällemme.
"Mennään jo!"
Parkkipaikalta lähtiessämme vettä ripsotteli ensimmäiset 50 m.
Alkumatkalla oli leuanvetotelin, jos olisi tahtonut vedellä leukoja.
Ei tahdottu vaikka varmaan olisi pystytty (hahhahaaaa!).
Alkumatkalla oli leuanvetotelin, jos olisi tahtonut vedellä leukoja.
Ei tahdottu vaikka varmaan olisi pystytty (hahhahaaaa!).
Siinä, justiinsa sellainen! Hetkeä aikaisemmin kaatunut puu!
Tämä puu vaan oli muuten vaan pompannut paikoiltaan, kuolemaan.
Huikeaa harjun päällä kävelyä, niin kaunista.
Sateen jälkeisen alkukesän tuoksun voi melkein kuvitella tulevan näistä kuvista.
Palaan syksyn vaihtuessa talveksi selailemaan näitä ja muistelemaan.
Palaan syksyn vaihtuessa talveksi selailemaan näitä ja muistelemaan.
Riston kanssa jouduin hieman keskustelemaan asiasta miten pitkospuilla kuljetaan. Ristohan olisi möyrinyt miellellään suota pitkin.
Vaan kovasti kiltti ja kuuliainen poika. Suostui ylitykseen pitkospuita pitkin.
Vaan kovasti kiltti ja kuuliainen poika. Suostui ylitykseen pitkospuita pitkin.
Rakkaat pikku poikani, Risto ja Eelis.
Parasta.
Pissatauko, minulla.
Huikean hienoja kuusia.
Luonnonvarakeskus Läyliäinen.
Tänne emme taatusti olisi koskaan eksyneet ilman kätköilyä.
Tänne emme taatusti olisi koskaan eksyneet ilman kätköilyä.
Käärmekuusi
Tuo paikka oli henkeäsalpaavan upea.
Väsymys (ja nälkä) painoivat jo tässä vaiheessa niin että emme tutustuneet paikkaan kuin ihan pintasilauksella.
Väsymys (ja nälkä) painoivat jo tässä vaiheessa niin että emme tutustuneet paikkaan kuin ihan pintasilauksella.
Onko koivuissa aina tuollainen alaosa?
9,57 km ja aikaa kului 2 tuntia 47 min.
Se että tämän 15 kätkön lenkin nimi oli Läykkä city trial.
Nimen on oltava ironiaa.
Metsässä kuljettiin aivan kokoajan tai sitten me ei osata suunnistaa.
Kauppareissulla en voinut jättää tätä ostamatta.
Leirille, grillattavaksi.
Olen mainoksen orja.
Leirille, grillattavaksi.
Olen mainoksen orja.


















Ei kommentteja:
Lähetä kommentti