Pienet possut

Tätä kirjoittaessa, pääsi vähän ärräpäitä.
Avasin feta, oliivi + valkosipuli rasian (toteamalla "nämä ovat niin hyviä") ja laitoin sen ruokapöydälle. Kun ruoan valmistumista tässä odotellaan. Grillimestari pihalla ja minä koneella. Ja kappas, kamalan hyvältä tuo yllämainittu sekoitus maistui Saiminkin suussa.
Enpä muista koska meillä olisi viimeksi varastettu ruokaa pöydältä. Onneksi muistini on kyllä kovasti lyhyt.

Käytiin tänään Saimin sterilointihaavan tikkien poistossa ja samalla poistettiin useampi iso ruiskullinen nestettä haavan alta. Neste oli siistiä ei tulehdusnestettä.

Ennen lääkäriä käytiin etsimässä yksi kätkö. Himskatti että oli haasteellinen!

Tikit poistettu ja monta ruiskullista nestettä. 

Onneksi oli vain rehtiä siistiä nestettä eikä mitään tulehdusmömmöä.
Nyt toivotaan ettei tarvitse uudelleen tyhjennykseen mennä.

Ärsyttävää kun meidän lähimetsissä kulkee nykyisin aina muitakin. Lenkkeilijöitä, koiranulkoiluttajia ja maastopyöräilijöitä. Oi niitä aikoja kun täällä sai valtoimenaan kulkea. Näkemättä ketään.
Edes sadesää ei saa tyyppejä pysymään kotona.
- Älkää tulko meidän metsiin häiritsemään!-

Pirunpellolla, Saimi & Eelis

Risto & Kerttu

Reino

Ärsyttävää on myös se että täällä metsissä on edelleen siellä täällä piikkilankaa. Tässä näkyy tolpan vieressä mutta sama ruosteinen (ihan yhtä kamalaa tuo on ilman ruostettakin) piikkilanka kulkee tuossa heinän alla piilossa.

Kotipihalla taas oli kiihdytyskisat.

Tämä ei oikeastaan edes ärsytä.