torstai 24. marraskuuta 2022

Latvialainen pihakoira

Aamulla hallille, yksi tyttö on ainakin järjettömän onnellinen ja iloinen näistä treenivuoroista jotka Allin juoksun takia saa itselleen. Maanantain iltatreenin jätin  väliin, kiimahirviön (Riston) kanssa en viitsinyt lähteä pahoittamaan mieltämme. Pojat ovat nyt aika sekaisin. Eikä Alli ainakaan tilanne helpota, yrittää tunkeutua kissanluukusta, ulos mentäessä, poikien luokse. On muuten aika vahva ja painava tyttö, etenkin kun sitä yrittää estää pääsemästä sinne minne tahtoo.

Risto tosiaan ei syönyt maanantaina eikä tiistaina aamuruokaansa. Päivän kaksi muuta ateriaa menivät kyllä erinomaisesti. Tänään aamulla ei ruoka maistunut Eelikselle, Ristolle kylläkin.
Koirien siirtely on tällä hetkellä tetriksen pelaamista.



Saimi



Ristonkin suu kääntyi hymyyn kun treenimään pääsi.
Oli aivan oma itsensä hallilla, no ehkä pikkaisen enemmän nuuskuttelua.




Kertun ja Allin kanssa järvilenkki.



Kuulethan sinäkin korvissasi Bonanzan tunnusmusiikin?



Pentele! Nyt se lähti riistan perään!
Oli ensimmäinen ajatus.
"Onnekseni" kävi syömässä vain ihmisen kakkaa.
Ei muuten olisi metsään eksyneitä jos kaikki paskoisivat viereensä. Kyllä jokainen vapaana oleva kotisessekin löytäisi...
Kuvan tyyppi liittyy vahvasti tapaukseen.


Onneksi olin hetkeä aikaisemmin ottanut Kertun kiinni (lähinnä estäkseni järveen menon). Muuten olisinkin päässyt pesuhommiin. Kerttu mieluiten kierii paskassa... siinä syömisen ohessa.




Kotipihalla on kaikki pissaläntit hyvin kaivettu esille. Urosten aktivointia tämäkin.
Riston kanssa kauppareissu, nyt on piparitaikina hommattu.



Kotimatkalla katseltiin jälleen Roopea ja Toopea (ankat).



Eeliksen juoksutus koirapuistossa. 
 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Namijemmoja

Kerttu rakas, kuin maailman suloisin virtahepo. Väittävät että isot koirat tarvitsevat paljon tilaa.