Isänpäivä

 Mikä ihana päivä!!!

Petteri käytti Kertun ja Allin, Alli ontuu.

Voikohan juoksuaika saada aikaan etupään ontumista?

Ei kuitenkaan niin pahasti että päivystykseen olisin lähtenyt. Seurataan tilannetta ja tehdään toimintasuunnitelma sen mukaan.

Kyllä tuo silti pikkasen stressitasoa nostaa, huoli ja murhe.

Kanttarelleja on aivan mielettömästi. Niin helposti olisi kakkapussi tullut täyteen jos olisin kaiken poiminut.

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla kiukustut." Jumankekka tuolla oli kulkijaa jos jonkinmoista. Ihan vähän alkoi ärsyttämään. Pysyisivät kotonaan.

Sveitsin prinsessa arvostaa makuualustaa vaikka vähän pienempäänkin. 

Talvirenkaat on nyt vaihdettu ja autot pesty. Kumpikaan ei kyllä minun toimesta.  Keskityin oman autoni sisätilan siivoukseen, kyllä kelpaa taas koirien matkata.

Kolmeksi Kehityksen Majalle ja Riston kanssa Isänpäivän yhteislenkille. Porukka oli pienentynyt melkoisesti. Vain vetäjä ja minä. 

Hyvin lenkkeiltiin se ennalta ilmoitettu 4 km eikä aikaa saatu kulumaan puoltatoista tuntia vaan ihan 45 min selvittiin.

Ihastuttavaa että lenkin vetäjän koirat olivat ; Tyyne, Rauha ja Toivo.

En ehkä kestä. Minun edesmenneestä laumastani osa, äiti ja lapset.

Eeliksen pesu. Nauratti kun tein kylpyhuoneeseen namijonon. En sentään ruusun terälehdillä varustettua polkua, vaikka se mielikuva tuli mieleeni. Eelis ei ole mikään pesuhuoneen ystävä. Pesu ja föönaus itsessään sujuu moitteetta ja helposti. 

Kehuin niin kovasti föönatessa että päätti kiivetä extrana saunajakkaralle, sellaiselle korkealle ja kapealle lenkkajalalle. Monta kertaa puhuttu että tuon kanssa lähtee vielä henki tai ainakin sattuu saakelisti kun sillä kaatuu. No ei pysynyt Eeliksen allakaan pystyssä, näyttää kuitenkin että selvittiin ilman vammoja ja koirahan ei ollut kaatuvasta puujakkarasta moksiskaan. Tänään on ollut kyllä super hieno ja kiva päivä.

(Muutamaa murhetta lukuunottamatta)

Terveisiä isälleni taivaaseen, olet rakas ❤