perjantai 21. lokakuuta 2022

Kotini on linnani

Päänsärky jyskyttää edelleen, huomattavasti vähemmän kuin eilen. Pystyn jopa liikkumaan.



Allin kanssa on ehkä aiheellista treenata luoksetuloja pikkasen enemmän. Nyt jää "hide and seek" tyylisesti kuusen taakse jäkittämään.
 


Tuleehan se kun juoksen karkuun.



"Ihan vaan äkkiä kävin uimassa, kun tuo järvi oli tuossa melkein vieressä"
Isänsä tyttö. Nykyisin Risto tosin on niin kuuliainen ettei omatoimi uinneille mene.
 


Alli, kohta 10 kk



Eelis, 4 ja puoli



Ai ettien että, tuohon pitää mennä viikonloppuna ihan oikeasti kuvaamaan koiria. Kameralla.



Kolmion (Saimi, Risto ja Kerttu) kanssa Rajamäelle lenkille.
Hihnassa oli pidettävä.


Peuroja, taas,  sinisellä ympyröidyllä alueella.


Seikkailtiin hieman. Ja käveltiin meille uusia teitä ja polkuja.



Todella hämmentävää, tien päässä oli iso aidattu ja hylätty alue.
Varmaan jotakin kunnan tienhoito tms. alueita.
Tuosta saisi aika pienellä vaivalla vaikka koirapuiston.



Viidakko polku.





Hieman vielä pihan haravointia, treenimakupalojen pilkkomista ja seitsemäksi vielä hallille vähän treenimään.

Lähde jo pois päänsärky. Äläkä tule takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Namijemmoja

Kerttu rakas, kuin maailman suloisin virtahepo. Väittävät että isot koirat tarvitsevat paljon tilaa.