keskiviikko 2. maaliskuuta 2022

Kas, kenguru loikkaa

 Alli pääsi Kertun kanssa lenkille, ja kiersimme hiekkakuopan alalenkin. 
Ajattelin että mennään hissukseen, ajan kanssa.
 Pyh ja pah, minkä teet kun pentu vaan kiitää. Ja mieluummin pomppi tuolla lumessa kuin kulki tampattua polkua.




Välillä nakerrettiin antaumuksella. Häiritsevät risut pois edestä.




Nautiskelija. Natustaa jokaisen nappulan.


Sitten tulikin uni ja pääsin isojen kanssa lenkille.


Saimin ja Eeliksen kera pakkasin potkukelkan kyytiin. Haaste olikin löytää sellainen tie missä voi potkutella turvallisin mielin. No ei löytynyt. Tai turvallinen kyllä mutta on hitonmoista yrittää potkutella lumessa. Ei auta kelkan lisäjalakset.
Hetkittäin sain ihan vauhdin hurmaa, vaan ei tuo kovin turvallista ole riistan keskellä.
Ehkäpä laitan talutusvyöhön kiinni ensikerralla. Nythän taluttimet olivat kädessä ja laidasta laitaan rykäisyt saivat aikaan sen että melkein kelkka kaatui. Ainakin heilahti lupaavasti. 
Tai sitten kokeilen hiihtämistä.
Luistimet on vielä kokeilematta vaikka tänä talvena sellaiset ostin. Kovin oli lyhyt tuo luistelukausi Sääksin jäällä.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Namijemmoja

Kerttu rakas, kuin maailman suloisin virtahepo. Väittävät että isot koirat tarvitsevat paljon tilaa.