Minne katosivat happosateet?
Muistan niin kovasti hyvin kun 90-luvulla (?) niistä niin kovasti puhuttiin että
Naavat (ja lupot) katoaa. Onneksi se oli happosateet mitkä loppuivat.
En tehnyt venyvyystestiä, joten en tiedä kumpaan lajiin tämä kuuluu.
Järvilenkki kierretty periä katsellen.
Ja kodin nurkilla peuroja katsellen.
Ee oli niin hienosti ja todellakin näki, Kerttu mitään huomannut.
Ei edes siinä vaiheessa kun peura ampaisi (no kevyesti pomppien) matkoihinsa ja Eelis hieman perään lauloi.
Niin kauniisti lauloi että tyyppi pysähtyi kuuntelemaan.
Roskia viedessä kuulin sisältä ulvontaa.
Palasin katsomaan, mikä hätänä.
Tyypit olivat ihmeissään kun tulin häiritsemään.
Se on ulvottava jos ulvotuttaa, kuorossa.
Tänään kynsien leikkuupäivä. Himskatti, mitä vauhtia nuo (kynnet) kasvaa.
Koirilla ja itsellä.
Sehän olisi kohta kenttä sula!
Sain tänään mökin avaimen jotta enää ei tarvitse ihan kaikkia omia kamoja raahata kentälle mukaan.
Kuinkas sitten kävikään?
Ehkei ihan vielä lenkkareita kaiveta esille.
Oman käden palovammat alkavat muuttumaan vesikelloiksi.
Tuolta näyttää Riston kyynärpäässä oleva reikä.
Jätin suosiolla (ihan pientä taistelua oman mielen kanssa)
menemättä illan treeneihin.
Kipeänä ei ole kiva treenata, koska kyllähän nuo koirallakin kipeät ovat.
Ihan sikana, vetivät kun Simo hilloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti