Uupss, he did it

Kehäsihteereiden jatkokoulutus, done.

Pitäisi varmaan jossain vaiheessa keretä tuotakin hommaa tekemään. Kivaa se kyllä on ollut.

 Nyt tunnen itseni ihan mummoksi 😊

Vaan kyllähän on hempeä paketti ja hurmaavan ihanan käsivoiteet, suoraan ranskasta.

Sen verran reipas aamupäivä että vasta treenikentällä huomasin
että toinen koira puuttuu.
Sujuvasti kerkesin kyllä Eelikselle puhua, toki kun ei hännän pauke kuulunut. 
No onneksi oli edes toinen.

Harvoin pääsen sanomaan mutta Eelis oli parempi kuin Risto.
Mutta nyt pääsen. Ihka ensimmäisen kerran.
Jo autosta ottaessa tiedän kyllä onko Risto mukana hommia tekemässä vai ajatukset aivan jossain muualla. No tällä kertaa nenä oli maassa ja pää täynnä pennun huumaa.
Ohjeen mukaan, pannasta kiinni ja autoon ihmettelemään. 

Näiden kuvien perusteella voisi kuvitella että teki jotain,
 no jotain mutta kun se ei riitä 😞

Petteri toi, yllätyksekseni Eeliksen kentälle.
Risto jäi kun jäikin "vähän itkemään" autoon.

Tässä oli kolmelle kyltille riittävästi haastetta.
Ihmiset, yleisö.
Kun niitä ei saanutkaan mennä moikkaamaan vaan kanssa piti tehdä.
Tilannetta ei helpottanut pikkukoira lauman tullessa kesken kaiken kentän poikki.
Vaan niin vaan, suoriutui Eelis ja sai kasattua itsensä (vai minä?)

Ja oli aivan järjettömän hyvät treenit aktiivisuuden suuntautuessa sittenkin minuun. Ihan hetken taas tunne että tästä tulee vielä hyvä.

Eikä ole makupalalla ohjaamista.

Muiden koirakoiden treenien jälkeen otin vielä Riston.
Nyt oli tekemisen meininki, sellainen innokas jolla on vähän prkle asennetta.
Kolme kylttiä (super kontakti ja aktiivisuus) ja lelupalkka.
Sekös oli mieleen. Oli niin kivaa.
Kiitos kaikille tämän päivän treenikavereille.

Tänään on ollut niin hieno päivä, poskiin sattuu. Hymyileminen.