Ohittelua

 Vetävin askelin Tornimäen lenkki, eikä nähty yhtään käärmeitä. Sää suosi ulkoilijaa, tihkusade ja muutama aste plussan puolella.

Eilen aamulla näytti tältä, ei se niin nätti ole mutta ei ole naama ilman arpeakaan.

Joten en ollut eilen työpisteelläni selittelemässä mitä tapahtui.

Eikä me sentään uhittelu  treeneissä ainoat oltu, meitä oli melkoinen joukko.

Eeliksellä on "vähän kaikki" rynnäkkö vermeet päällä. Vaan minusta ei ole kyllä kuonopannan käyttäjäksi. Ei kun mietin kokoajan mitä jumeja se tekee kuonoon, päähän ja niskaan. Etenkin jos rynnistää. Voihan se olla ettei mitään, Mutta ei tunnu omalta jutulta.

Kaulalla se roikkui suurimman osan ajasta ja kyllä TOIMII 😁 , siinäkin.

Eelis oli 98 % mallioppilas. Makupaloja meni järjettömästi, ei Eeliksen suuhun vaan Kertun. Kerttuhan käveli kannoillani liki kokoajan eikä kiinnostunut Petterillä olevista samoista nameista vasta kuin tuossa hengailuvaiheessa. Kerttu oli mukana cool koirana. On meinaan melkoisen hyvä ohittelukaveri kun viis veisaa muista (ja tuolla ei nähnyt kuin minut) .
Mä vaan taidan olla parempi kehumaan palkkaamisen yhteydessä *tirsk*.

Tänä aamuna. Hieman tullut väriä lisää.
Ei töihin vaan nyt kimpsut ja kampsut kasaan sekä suunta kentälle.

Ps. Joku (eli minä) oli jättänyt olohuoneen portin auki nukkumaan mennessä.
Ja siinä ne pojat olivat aamulla yhteistuumin lähdössä pihalle.