Nuuhkis

 Kertun ja Riston Arabian reissun jälkeen kävin Eeliksen ja Saimin kanssa privalenkeillä.

Valjaat päälle ja pitkään liinaan.

Vetävällä askeleella, liina löysällä.
Ja kylläpä riitti nuuskittavaa.
Yritin samalla tiirailla korvasieniä.

Kuinka paljon kuvakulmalla on väliä?
Sorjasäärenkin saa näyttämään isopäiseltä tappijalalta.
Joten valokuvien perusteella (jos näkee vain poseerauskuvia) ei kannata kamalasti mielipidettä muodostaa.

Puoli tuntia ja jätkä läähätti kun rankemmankin lenkin jälkeen.

Sanoisin että laumassa eläville koirille privalenkit ovat järjettömän tärkeitä.
Ei se että pääsevät yksin, vuorollaan treenaamaan vaan se että pääsevät ihan yksin - metsään kävelemään. Jotenkin järkyttävän liikuttavaa huomata kuinka Saimi oli niin.... erilainen. Sehän on porukassa kulkiessa se huomaamaton koira joka kulkee kiltisti ja vetämättä vierellä, takana joskus edessä mutta ei kyllä vedä eikä kamalasti nuuskuttele.
Yksin kulkiessaan näin Saimin nauravan 💖 Niin iloinen se oli omasta ajastaan.
(että häntäkin meni kippuraan)

Ruuan jälkeen täällä on lattiat vuorattu reporangoilla koirilla. Jopa Risto jäi mieluusti tähän työhuoneeseen, viereeni nukkumaan. Eikä edes (pyynnöistä huolimatta) tahtonut mennä ulos, verannalle.