Ja mä kävelen näin.

Vetävällä askeleella.

Kyllä se kevät saapuu, hitaasti mutta varmasti. Rapa jo roiskuu.

Saimin ja Eeliksen lenkki.

Taas on metsää kaatunut.
Ja vähän muutakin.

Yllättävän rauhallisesti koirat tuohon raatoon suhtautuivat.

Suuri saalistaja, haluaa hämätä meidän aidan takana olevia peuroja, peuran hajulla. Kunhan ei ilves luule Kerttua peuraksi.

Ei malttanut luopua lehdistään?

Ai että minä aina ihailen tuota kiviaitaa.

Sitä on juoksuaikaisia narttuja ollut liikenteessä.

Aika makeeta kulkea auringonpaisteessa.

Taas kaadettua metsää.

Jihaa, autokyydillä loppumatka.

Pikkasen päälle 10 km kävelyä. 
Nyt on alkaneet vaivaamaan, nilkat. Pentele.
Kostautuu nyt kun nuorena, useampaan otteeseen meni nivelsiteet.
Viime käynnillä hierojalla (vuosi sitten), totesi hieroja että "on hieman ylimääräistä rustottumaa nilkoissa" ja nyt varmaan jo nivelrikkoa. Kyllähän minä koirille nivelvalmisteita annan, olisi raaskittava itsellekin. Tosin ei nuo enää parane. Jos ei kuitenkaan ihan vielä toimimattomaksi muutu.

Koska meillä on joulu?

Yllätys, koirille oli tarjolla myös kuivattuja karvaisia kauriin korvia.
Kerttu ainakin tykkäsi.

Eikä jäänyt Eelikseltäkään syömättä.

Risto ja Saimi olivat ulkona järsimässä luita.
Huomiselle on vielä karvakorvat.

Rentoa lauantai iltaa.