Uhka vai mahdollisuus

Aamulenkki Kertun ja Riston kanssa.
Veteraanimajalta, Kiljavan sairaalalle ja latuja pitkin takaisin 😱
(oikeasti kuljettiin ihan reunassa, kanervikossa).
Leveät on luisteluhiihtobaanat.

Kyllä siellä pilkkijä narraa saalista.

Puolitoista tuntia ja oli aivan järjettömän rauhallista.
Mikä alkaa olemaan harvinaista näissä "meidän metsissä".

Koirien vaihto ja auto Rajamäen koirapuiston luokse.
Puisto oli vapaa joten kakkoset saivat ensin vähän irrotella.

Kyllä sitä laukkailtiinkin ees sun taas.

 

Lenkki suuntautuikin ankkalammen ohitse uusille urille.
Saimi ei tosin ole notkoselkäinen vaikka kuvassa siltä näyttää. Seisoi jotenkin mutkalla koko tyttö. Eeliksen niskakarvat ovat punaiset sitä ei kuva vääristä.
Tarttis tehdä asialle jotain.

Laajakuva asetuksella koirat eivät ainakaan parantuneet. 😁
Eelis näyttää sellaiselta ravintolan rodeohärältä. 

Junanradan viertä kuljettiin ja iso kiitos vastaan tulleelle koirakolle että muutimme suunnitelmaa ja poikkesimme sivuraiteille.
Aivan mahtava peltojen keskellä kulkeva tie (puomitie ettei autoja tarvinnut miettiä). Loistava paikka pitää vapaana.
Sanoisin että koirat arvosti, onneksi ne suurimmat höyryt juostiin jo puistossa. 

Kuinka valtava merkitys on kuvakulmalla!
Ei Eelis sentään beaglen kokoinen ole.

Hmm. ylityspaikka.

Hauskaa ja hassua kuinka erilaiset lähestymistavat kapean joen ylitykseen sisarukset valitsivat.

Saimille oli itsestään selvää kulkea kiveltä kivelle, minun perässä.
Eelis käveli suoraan veteen, ei edes yrittänyt kulkea kivien kautta.

Eelis

Saimi

Puolitoista tuntia saatiin taas menemään.
Ihan vallan onnistunut viikonloppu.
Syöty poron sisäfilettä ja ankanrintaa. 
Minähän olen ollut vain syöjän roolissa.