Mennään tästä niin ei tarvitse rämpiä

 Aamulla kello kahdeksaksi hallille, Riston kanssa.

Nyt olisi hyvä hetki miettiä noita treenejä, ettei käy liian tylsäksi koiralle. Haastetta ja uuden oppimista, sitä Risto nyt tarvitsisi. Toki ei motivaatiossa ole ongelmaa ja kaiken tekee suurella riemulla.
Kaikkia tehtäviä en kyllä ilman hyvää apuohjaajaa voi toteuttaa.
Treenien jälkeen jälleen, Erinomaisen aamiaisen (kiitos jälleen Petteri) jälkeen olikin hyvä lähteä poikien kanssa "vähän eri suuntaan" lenkille.

Kun metsä kaadetaan on kovin vaikea hahmottaa missä se polku meni.
Kun edellä kuljen niin mitkä ovat perässä tulevan vaihtoehdot? 

Hah! Löytyihän se, heti kun metsä tuli ympärille.
Jälkien perusteella olen edelleen sitä mieltä että peura ja kauris kanta on tällä aluella (Hanko-Hyvinkään tien lähettyvillä, Röykän kohdalla) aivan liian valtaisa!

Sinkoilua havaittavissa. 
Yksittäisiä jälkiä (joka paikka täynnä) sekä muutama kunnon riistapolku.
Kyllä nenä vei poikia. Meidän ollessa narunjatkeina, pääsin vähän helpommalla kun Risto oli flexissä ja osaa kiertää samaa reittiä takaisin ryteiköistä.

Sauna? Maakellari? Rakennelmassa oli piippu.
Epäselväksi jäi, talon perustuksia ei lähettyvillä ollut. Tai sitten ne on hävitetty todella hyvin. Mahdollista on että katselimme liian läheltä.
Todennäköisesti tuo on kuitenkin ollut kidutuskellari jossa on pidetty jotakin vankina, koko elämä. Vaihtoehtona on myös että erakon asumus.
Metsien miehen koti. 

Kaksi tuntia vierähti, hiki hatussa ja rillit huurussa.
Liian pienet sukat saivat kenkäni hölskymään joten Röykän sairaalan kohdalla "oltiin jo melkein kotona".