lauantai 9. tammikuuta 2021

Edelliseen postaukseen liittyen

 Kerttuhan todellakin sai sanottua kuin hyvää kuivattu naudan niskajänne on. Tosin Kertulla ei tarvitse kovinkaan kummoinen herkku olla kun ääni kuuluu.
Muutaman kerran on joutunut kaivamaan nieluun jääneen puruluun, selkärangan tms. Siinä ei ole ongelmia. 
Ja kun me täällä kaksin asumme niin saa
 syödä rauhassa.
Kaiken kuitenkin tarpeen vaatiessa saa pois.



Eelis pyöritteli tuttuun tapaansa silmiä kun lähestyin kuvaamaan.



Ristolta kuului pieni kurkkuääni.



Saimi, iloisesti olisi tarjonnut minullekin. Valtavan hännänheilutuksen kera.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Namijemmoja

Kerttu rakas, kuin maailman suloisin virtahepo. Väittävät että isot koirat tarvitsevat paljon tilaa.