Apina ja gorilla

Aamulenkki Saimin ja Eeliksen kanssa oli ihan yhtä persettä.

Alkumatkasta tuli vastaan irtokoira, jonka omistaja otti kyllä kiinni.  Koira tosin oli puolikyyryssä tiukalla tuijotuksella. Jokainen joka Saimin tuntee tietää ettei muita, vieraita koiria siedä. Ja se fiilis tarttuu välittömästi Eelikseen.
Ei mitenkään kaunis ohitus (vaikka menimme sivuun). Tuijottavan hiippaillen ohikulkevan koiran omistajan kehuessa koiraansa. Joskus olisi varmaan tekisi hyvää, meille monellekin, nähdä miltä se oma koira näyttää vastaantulevan silmin.
Toki ei näiden huono käytös ole muiden syy. Peiliin katsominen riittää.
(ja kummallista että Helsingin reissuilla ohitukset eivät ole tämmöisiä)

Apina menee edellä.

Kertun ja Riston kanssa Nurmijärven kirkonkylän lenkki oli kuin lomalla olisi ollut.
Flexin napsuessa ohituksissa 😐 
Flexi oli siis Ristolla ja sehän viis veisaa muista kulkijoista.
Ei tuijoteltu, nuuskutteli tai kulki vierelläni, minua katsellen.