keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Talven ihmemaa

 Minä olen lomalla, kiitos Petterin.

Kävelty ja kävelty. Eilinen Sääksin kierto Kertun ja Eeliksen kanssa oli enemmänkin narun päässä roikkumista. Eikä johtunut Kertusta. Sanoisin että raskas lenkki. Eikä johtunut n. 10 km matkasta. Huoh.


Maanantaina Kerttu tahtoi olla se paras joulupaketti, useampaan otteeseen. Flexi ja lumikylvyistä nauttiva koira eivät ole paras yhdistelmä.

Onkohan tämä ilveksen tekosia? Vai sarvipäiset peuratko tuolla harjun perukoilla ovat puita raapineet?


Auton tuulilasi on saannut osumaa. Pentele.


Maanantain iltalenkiltä päästiin kotiin kyydillä.


Eilinen kävely saikin sitten nilkan "huutamaan hoosiannaa". Huonosti nukuttu yö (yöllähän ei lääkettä tms. haeta). Joulun piinannut päänsärky on selätetty, kipu vain on siirtynyt.
Aamun hallitreenit Riston kanssa sujuivat jälleen niin hyvin kuin vain voi.
Nilkastani huolimatta.
Kohta on sidottava varsikengät tiukkaan ja lähdettävä ihastelemaan lumista maisemaa. Ihan tarpeeksi laiskiaisolo, ja sitä myöden mielikin menee matalaksi.

Ohessa kuva tissikakusta. Nam. Hyvää oli.














Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Namijemmoja

Kerttu rakas, kuin maailman suloisin virtahepo. Väittävät että isot koirat tarvitsevat paljon tilaa.