tiistai 3. marraskuuta 2020

Kaamea kankkunen


Kumpi ja kampi lenkkeili, hyvän sään aikaan.


Riston kanssa raunioilla.


Aggg, nuo kynnet. Vaativat hifistelyä. Onneksi olen varautunut. 


Sitten olikin aika ottaa päivä kännit. Korvienhuuhtelu, sitä se ylenpalttinen uiminen teettää. Nahka kestää mutta korvat muhii.
Melkoisen salakavalaa tuo korvatulehdus (siis hiiva ja muut bakteerit), koirahan ei ulkoisesti oireillut. Vaan "kuin salama kirkkaalta taivaalta" tuli ajatus että p***le jos korvissa onkin jotain. Kun Ristohan ei ole aikoihin tykännyt halailusta.
 


Krapula kestikin koko illan ja oikeastaan aamullakin maattiin hyvin mielellään. Vähän pidempään.

Kyllä on paska koiranomistaja fiilis. 

ps. kynnet ovat täydellisen söpöt ja joka sivulta muotoiltu pyöreäksi. 
Niin kauniit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Namijemmoja

Kerttu rakas, kuin maailman suloisin virtahepo. Väittävät että isot koirat tarvitsevat paljon tilaa.