Suru on kunniavieras

 Mikä hemmetin kunniavieras on sellainen joka saa kaikki itkemään?

Surua kyynelin kastella täytyy

Jotta se puhkeais kukkaan

Helli ja hoivaa varoen vaali

Ettei se menisi hukkaan

 

Pois älä oveltas käännytä koskaan

Suru jos koputtaa milloin

Pyydä se sisälle syötä ja juota

Tarjoa yösija silloin

 

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt

Hajoaa se maahan multaan

Näät sen silti kukkana aina

Muistot on kalleinta kultaa

Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt

Lähti se muualle matkaan

Vielä se tulee mennäkseen jälleen

Lähemmäs kuin aavistatkaan

 

Se mitä kunniavieraasi kertoo

Kätke se sydämees tarkoin

Ei niitä oppeja kirjoista löydä

Ei ostaa voi miljoonin markoin

 

Itkuja varten on ihmisen silmät

Vierikää kyyneleet

Tuleehan tuolta se toinen päivä

Kun on kepeät askeleet

 

Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt

Hajoaa se maahan multaan

Näät sen silti kukkana aina

Muistot on kalleinta kultaa

Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt

Lähti se muualle matkaan

Vielä se tulee mennäkseen jälleen

Lähemmäs kuin aavistatkaan

- jenni vartiainen-

Liekö suru kissoilla vai Reinon valppaan vartioinnin puute.
Uusi sohva on nyt raavittu.
Yhden ainokaista kynnen jälkeä ei ollut ennen Reinon poismenoa.

En harrasta yleensä kuvia, missä on mahdollisuus että oma naama näkyy.
Reinon kuoleman jälkeen liki kaikki (Kerttua lukuunottamatta) tahtovat nukkua näin. Kerttu tahtoo olla vain kainalossa.
Lähemmäksi ei pääse. Kuvassa Eelis.

Tänään on ollut itkupäivä.
Reino - kaipaan sinua niin ja kuulen kulkemisesi edelleen talossamme.