lauantai 11. heinäkuuta 2020

Tuomarikoulutus, Eelis

Keskiviikkona vapaapäivä, mitäpä sitä muuta kuin lenkkeilyttää koiria. 
Kun on tuota aikaa. Kellon katsomiseksihan se meni.
Reino pääsi Lahden reissuun mukaan, ukkosta karkuun.
Tuli käytyä Lahden Kärkkäisellä (onkohan näitä muualla?) 
jestas että siellä on tavaraa.
Kauppa sinänsä oli kyllä epäsiisti kuin mikä. 
Vaan jostain on säästettävä kun halvalla saa.
Ostohousut jäivät kotiin ja hyvä niin. 

Hallille mennessä tuli pelastettua siilin henki.
Vilkuttelin vastaantulijalla valoja (oma auto oli jo pysäytettynä) ja näin pääsi siili turvallisesti tien yli. Tuli hyvä mieli ja uskon että myös vastaantulevalle autoilijalle, niin hymyssä suin nostimme toisillemme kättä lippaan.


Huikeat lenkkimaastot Salpausselän kennelpiirin hallin vieressä.
Ja taas alkoi satamaan.



Kolmetoista koulutuksessa olevaa tuomaria joten melkoisen räpläyksen kohteeksi joutui Eelis.

Kesti kuin mies, hetkittäin meinasi lipsahtaa hepuloinnin ja nypyttämisen (ärsyttävä tapa, kirputtaa etuhampailla. Ja tästä jää mustelma muistoksi).
Näytti myös että bernhardinkoira voi olla ketterä ja pomppasi suorilta jaloilta pöydälle seisomaan.
"Etteikö muka pöydällä arvosteltava rotu?"


Melkoisen virallinen mittaustuloskin saatiin rotumme suomalaisen erikoistuomarin (Taina Nygård) toimesta. 76 cm että yli alamitan meni että heilahti. Vain 1 cm matalampi kuin Risto!!

Eeliksen arvosteluja kuunnellessa, kuulosti melkoisen erinomaiselta pojalta. Nuori pojan kloppi joka tarvitsee vielä aikaa mutta olisi saanut kaikilta tuomareilta arvosanan erinomainen.
Komeaa pään muotoa, ilman ylimääräistä nahkaa ja kauniit silmät saivat runsaasti huomiota. Kuten rakenne, seisoo omilla jaloillaan. Tiivis ja lihaksikas.
Arvostelut olivat paljon paremmat kuin itse olisin antanut. Näen tuon virheet ulkomuodossakin ensimmäisenä...

Kaiken kaikkiaan kunnialla selvittiin mikä ei Eeliksen kanssa 
ollut ihan itsestään selvyys.


"Iik, hiiri!"

Oikeasti ei, kyllä kissat huolen pitää. Tuossa tuo oli, pitkän tovin.
 Kun vaan voi.
Saimi ei sentään (tällä kertaa) pöydälle mennyt.


2 kommenttia:

  1. On se komea poika tuo Eelis! Hyvä mieli tuli myös tälle lukijalle siilin pelastumisesta! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, muiden mielestä ehkä komeampi kuin omastani. Vaan kyllä se on ryhdikäs, katsotaan miltä näyttää "valmiina".
    Siilin pelastuminen sai ehkä vähän kyyneleet silmiini. En tiedä mitä olisin tehnyt jos vastaantulija olisi vain ajanut - siilin päälle.

    VastaaPoista

Namijemmoja

Kerttu rakas, kuin maailman suloisin virtahepo. Väittävät että isot koirat tarvitsevat paljon tilaa.