sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Mansikoita ja mustikoita


Tänään ulkoiltu ja "etsitty" kanttarelleja, löytyihän niitä mutta ei lainkaan vaki paikoilta. Joten kyllä on maailman kirjat sekaisin (mistä ihmeestä tämäkin sanonta tulee?)

Risto ja Kerttu uimasilla.
Kerttu on uinut viimeaikoina joka lenkillä.
Rakkaani jalka ei ole täysin kunnossa. Ei sitä varmaan kukaan ulkopuolinen huomaa mutta minä tiedän että liike ei täysin puhdas.
Olen varmaan maininnut että kuulo on kadonnut tai ainakin heikentynyt.
(ja minulla alkava dementia kun en muista mitä tänne olen kirjoittanut)
Liekö viime keväinen korvatulehdus tehnyt tuhoja vai onko perinnöllistä?
Umpikuuro ei sentään ole mutta vapaana pito ei oikein tule kuuloon ( hahahaa mikä sanaleikki).



Reinon kanssa kävin kaksin, fiilistelemässä. Reino vei ja minä vikisin. Kirjaimellisesti kun kuusikon alla ryömin. Reino sai päättää lenkin. Iltapäivästä oli jälleen vähän ahdistusta kun ampumisen äänet ja ukkonen jylisi. Molemmat toki kauempana. 

Kakkoset kaatopaikkalenkillä (lähistöllä kaatopaikka, siellä ei sentään lenkkeilty). Ei kanttarellejä eikä marjoja.
Ötököitä, kärpäsiä ja pistäviä ihan perkeleesti.
Äkkiä kaupan kautta kotiin.

Metsämansikat ja mustikat poimittu, Riston vahtiessa.
Jospa laitan piiraan muhimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Namijemmoja

Kerttu rakas, kuin maailman suloisin virtahepo. Väittävät että isot koirat tarvitsevat paljon tilaa.