torstai 23. heinäkuuta 2020

Johtotähti


Minä kokkaan harvoin, äärettömän harvoin. Ihmisille.
Koirille jos jotakin liki viikottain.
Sitten kun teen (ihmisille soveltuvaa) niin siitä tuleekin maan perusteellisen hyvää. Tätä määrää syödäänkin seuraavat kolme päivää.
Kanttarellikastike ja uusia perunoita. Tietenkin puolukkahillon (ei kaupan valmis hilloa) ja ruisleivän kera.
Kuvassa vasta paista sieniä, kastike ei tuolta näytä.


Kamalan rankkaa olla koira.


Tänään minulla olikin vapaapäivä.
Aamusta Reinon ja Eeliksen kanssa reilu tunnin lenkki.
Reino edellä. Varmuuden vuoksi annoin kotona särkylääkkeen. Sen verran pitkälti ja hankalassa maastossa osittain mentiin.



Ilman saalista ei kotiin tultu.


Saimi pääsi tänään yksityislenkille ja käytiinkin tutkimassa uusia riistapolkuja.

Sain houkuteltua äitini sienimetsälle ja kas kummaa, Klaukkalan ohitustie menee juuri sienimetsän ylitse joten saatiin vain tunti liikuntaa.


Riston kanssa vielä mustikan poimintaan vaan pussillinen sieniä tarttui taas matkaan. Ei niitä metsäänkään voi jättää. Mustikoitakin tuli piirakan verran poimittua.

ps. ei ole sienihulluus vain minulla, Petteri lähti juuri Eeliksen kanssa piipahtamaan metsässä.

2 kommenttia:

  1. Sienikateus iski vääjäämättä. Toiset on luotuja löytämään.Lisäksi on vielä upea joukko sienikoiria:)

    VastaaPoista
  2. Sitä Mäntysalon metsää ei enää ole, missä käytiin (silloin kun työnnettiin autoa mudasta ja revittiin naurun säestyksellä sinua suomöhnäisestä ojasta). Meidän lenkin jälkeen vain uutisoitiin karhun jäljistä.

    VastaaPoista

Namijemmoja

Kerttu rakas, kuin maailman suloisin virtahepo. Väittävät että isot koirat tarvitsevat paljon tilaa.