Rajasaari, juhannuspäivä

Aamulla se ajatus sitten iski. Jospa tänään Rajasaareen. Onneksi on asiasta innostuvat kasvatinomistajat.
Soitto Helgan omistajalle ja viestiä Oonan perheelle.

Petteri kävi Saimin ja Eeliksen kanssa aamulenkillä.

Kumpikaan noista ei osoita uimistaipumusta.
Kerttu sentään ui, eilen.

Kertun ja Reinon lenkiltä ei ole kuvia. Nekin pääsivät.

Rajasaaresta sitten enemmänkin. Laitan muutaman.

Koiria puistossa oli melkoisen paljon.

Vaan eipä hätää, näiden kanssa. 

Tytöillä meinasi välillä olla hieman kähinää keskenään.
Ja olin melko varma että Ristolla menisi hermo tuohon mustaan kiimahirviöön.
Vaan ei mennyt.
Koiran omistaja vain totesi "No eikähän nuo puolensa pidä" (että nartun omistajan vastuulla jos uros raiskaa).
Siis mitä hemmettiä? Oikeasti? Onko urosten omistajien mielestä ihan ok että heidän uros kokoajan vonkaa ja yrittää astua. Toki omistajalle kamalan helppoa jos ei tarvitse puuttua. Mutta eikö nartun omistajalla ole oikeus viettää kivaa koirasaaripäivää? Vai missä kohdin se näyttää siltä että nartuilla on kivaa kun kiimahirviö roikkuu perseessä?
Ai saakeli. Ehkä minä olen vaan liian narttu ihminen (vaikka näitä uroksia omistankin).

Puistoilun jälkeen käytiin vielä vessassa Carusellissa ja vähän kävelemässä.

Ristolle olisi kelvannut kulkuneuvoksi tuokin kottero.

Hanhet ovat vallanneet todellakin Kaivopuiston!

Ruuan jälkeen Risto oli niin väsynyt.

2 ja puolituntia puistoilua (ja kaupunkipuistoilu siihen päälle) vie kyllä virran.

Saimin ja Eeliksen juhannustanssit. Kylläpä nuo jaksavatkin.

Putosihan (ainakin toinen) nuo viimein.
Tosin nyt hieman huolestuttaa kun Eelis nieleksi sellaisen pehmeäksi mutustellun käsivarrenpaksuisen nahkaluun.

Ei tämä kaunein ole mutta muistoarvoltaan mittaamaton.
Villapaita Pirkon kasvattajalta, silloin kauan kauan sitten.
Muisto Andree Truhanista , rauha hänen sielulleen.

 Hän on siellä missä hänen koiransakin.