Kehujen ottaminen on niin vaikeaa.
Enhän minä mitään osaa,
ei saa edes sanottua kiitos.
Eeliksen kanssa Kantoluodon treeneissä Jokelassa. Ennen treeniä puolen tunnin lenkki ihan mahtavan kauniissa paikassa (siis Jokelassa). Tätä paikkaa kohtaan on melkoisen ristiriitaiset tunteet. Kaija kuoli Jokelassa, autoon, minun syliini. Asia on joka ikinen kerta verkkokalvoillani kun kyseisen pysäkin ohitse ajan.
Itse treeni sujui hyvin vähemmän riemua ja enemmän salaperäisyyttä. Siinä se lyhykäisyydessään. Eeliksen ohje.
Kohtakstin haku ja aktiivisuus minua kohtaan on lisääntynyt. Ja lopun rauhoittuminen ennen autolle menoa oli mallikas. Kehuja sain kuinka hyvin toimin. Enkä kommentoinut siihen mitään järkevää. Taisin mumista "no taisi vain sattimalta mennä oikein".
Jösses että oli poika väsynyt kun kotiin päästiin.
"Vankilassa se kuorsasi, kovasti tyytyväisenä."
Ps. VillaSukassa on patja koirille, ei tarvitse hakata itseäni.
Ei se niin justiinsa jos ei osaa kehuja vastaanottaa sillä hetkellä, pääasia että ne jää mieleen niin ehkä sitä oppii jälkikäteen olemaan itseensä tyytyväinen! :)
VastaaPoistaNoo, takerrun omiin virheisiini ja ryven niissä. Kunnon vellontaa. Se ainakin tuntuu, enemmän ja pidempää kuin hyvä olo.
VastaaPoista