torstai 21. toukokuuta 2020

Sveitsiläinen sienikoira

Petteri kävi aamusta Eeliksen kanssa kaksin sienimetsällä 
ja taas saatiin saalista.


"Nenäni haistaa näitä lisää"


Tämä meidän rannassa oleva pukukoppi on vain niin ihana.



Suuntasimme Märkiöön kätköjä katsomaan vaan himskatti, ei siellä ollut lainkaan. Siellä ulkoilualueen puolella.



Ei varmaan tarvitse kertoa mikä oli yhden tyypin lempparia.




Aina on hyvä hetki hepuloida.


Kiljavan leirikeskuksen, joku muistomerkki (unohdin jo)



Risto & Saimi


Kas, korvasieniä.



Kivikkoinen polku johti, no itse poikkesimme reitiltä.
Ryteikössä ei ainakaan kukaan tullut vastaan.



Sai siellä mustat sukat.


Vallan mukava lenkki vaikka yhtään kätköä ei ollut. Tuli kuljettua kuitenkin uusilla poluilla ja korvasieniä saatiin tämän päivän ruokaan.


Nokkosten kitkemistä toisesta tarhasta. Seuranpitäjät olivat läsnä.


Useamman viikon pihalla muhineet luut maistuvat parhaimmalta.


Onneksi emme ottaneet kuvaa tämän päivä ateriasta, 
jottei kenellekään tule pahamieli.
Uuniperunaa, korvasieni kastiketta, itse savustettua lohta katkarapusoosilla 
sekä salaattia.
Oli muuten törkeän hyvää.



 









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Namijemmoja

Kerttu rakas, kuin maailman suloisin virtahepo. Väittävät että isot koirat tarvitsevat paljon tilaa.